Tarina arjesta

Raskaasti aseistetut miehet pysäyttivät arvokuljetusauton. Kommandopipoihin ja haalareihin pukeutuneet henkilöt ampuivat autoa pistoolilla. Ryöstäjät jättivät tapahtumapaikalle auton palamaan, joka aiheutti ylimääräistä sekasortoa ryöstäjien paetessa paikalta. Suoraan lainaus Remeksen kirjasta? Ei, oli 25.2.2016 normaali torstaiaamu. Olin muutamien kilometrin päässä tapahtumapaikalta, kun sain kuulla, että tiet ovat poikki ja liikenne ei kulje, koska ryöstäjiä etsitään. Yleensä siinä pitäisi ajatella, että voi kamalaa kävikö pahasti. Minä taas ajattelin 'Kuinka siistiä, suoraan ku Remeksen kirjasta.' Kuvittelin jo poliisiautojen valojen välkkeen, radiopuhelinten äkäiset käskytykset, tiukan takaa-ajon ja ryöstäjien karkaamisen Viroon, Ruotsiin, Venäjälle, mihin he nyt sitten päätyvätkin. Mutta ei, siinä istuin kiltisti töissä koko päivän. Sitten ajoin kotiin töiden jälkeen ja käytin koiran lenkillä. Söin iltapalan ja menin nukkumaan. Aamulla heräsin töihin ja luin Iltalehdestä mitä ryöstössä oli tapahtunut. Arkea.

Arki voi olla raskasta.

Arki on rutiineja.

Arki voi olla oravanpyörä.

Arki voi olla harmaata.

Arki voi kahlita.

Arki, arkki, arkku.

Arki voi olla huonoja kuvia sekavalla taustalla.

Arjen rutiineja tulee rikkoa. Juuri siinä rutiinin rajan toisella puolella on epämukavuusalue. Siellä tapahtuu taikoja! Epämukavuusalueella kehitytään, opitaan ja koetaan. Epämukavuusalueen ylitys voi olla niinkin yksinkertainen, että lenkillä yrität oikaista tuntemattoman asuinalueen läpi kohti kotia. Törmäsin Kaljakujaan seikkailullani. Kaljakuja oli umpikuja. Rutiini oli rikottu ja hauska tapahtuma syntynyt.

Riko rutiineja.

Arki voi olla uusia tapahtumia.

Arki voi olla uusia ihmisiä.

Arkea voi sekoittaa lusikalla.

Arjesta tulee nauttia.

Arjessa on suurin osa elämää.

Siis miksipä eläisi arkea ajatellen, että sitten kun... Muutetaan se ajatus tänään minä aion..

Arjesta voi tehdä juhlaa, ainakin kun rajaa kuvan oikein.