Tuuli kuljettaa

Mistä tämä kesä tuli! 

Turussa kevät alkoi jo kuukausi ennen Kuopiota, lumet suli, aurinko alkoi paistamaan ja luonto heräsi eloon. Ja nyt eletään jo viikkoa ennen juhannusta! Hellekelit ovat hellineet nahkaa ja merituuli on kuljettanut mieleeni uusia ajatuksia ja unelmia. Paikallaanolo, se ei vaan sovi luonteelleni tällä hetkellä. Heti kun tilanne rauhoittuu pitäisi saada jotain uutta 'ongelmaa' elämään.

Viime vuonna opiskelupaikka jäi puolen pisteen päähän kauppatieteistä. Tänä vuonna hain kauppatieteisiin kolmeen eri kohteeseen ja neljäntenä vaihtoehtona musta hevonen: Puola, tsekki ja eteläslaavin kielet ja kulttuuri, Helsingin yliopisto. Aloitin jo syksyllä lukemaan kauppatieteen pääsykokeisiin ajatuksena 'Nyt minä sille kokeelle näytän närhen munat ja pääsen sisään!'

Aikaa kului ja koulukirjat jäivät pölyttymään. Haluanko pyöritellä numeroita koneella? Minkälaista työtä kauppatieteilijä oikeastaan tekee? Asiakaspalvelua, laskentatoimea, pankkijuttuja. En oikeastaan edes tiedä! Ajatus kauppatieteestä alkoi muuttua päässäni negatiivisempaan suuntaan. Haluan tehdä jotain erilaista, ehkä kielikoulu on sittenkin mun juttu.

Maaliskuu oli kuukautena vaikea, koska kävin henkistä taistelua näyttämisenhalun ja tulevaisuuden pelkojen kanssa. Luenko täysillä kauppatieteisiin ja pääsen toivottavasti sisään vai haenko vain Helsinkiin lukemaan kieliä. Entä jos en pääse sinnekään? Asiaa on kysytty monelta ohikulkijalta, siitä on keskusteltu kavereiden ja tuttavien kanssa ja pohdittu sängyssä yömyöhään. Pohdintaan vaikutti se, että nykyään yhteishaussa ei voi valita, minne menee, vaan järjestys, jossa kouluihin on haettu on myös viimeinen. Jos sinut valitaan vaihtoehtoon 2. et voi päättää mennä vaihtoehtoon 3. tai 4. vaikka pisteet olisivat sinne riittäneet. Toisin oli aikanaan kun hain farmasiaan ja pääsin myös suuhygienistiksi. Silloin valitsin farmasian. Nyt päätös tehdään jo maaliskuussa kun hakupaperit on täytetty. Eli jos luen täysillä kauppikseen ja pääsen sisään, en pääsee kielikouluun. Jos haluan kielikouluun, en voi päästä kauppikseen. Jos en pääse kumpaankaan, niin entäs sitten?

Paikallaanoloa.

Tykkään puhua englantia ja nykyään ruotsiakin. Pidän siitä jännittävästä tilasta, kun joudut keskittymään mistä toinen puhuu ja samalla pohtimaan miten tähän voi vastata. Ja se tunne, kun molemmat ymmärtävät toisiaan! Omanlaistaan ongelmanratkaisua. Onnistumisen tunteita tulee jatkuvasti, kun muistat jonkun vaikean sanan tai lausut sen oikein.

Olin jo päässäni tehnyt päätöksen jättää kauppatieteen kokonaan ja keskittää kaikki voimani kielikoulun pääsykokeeseen. Silti paras vahvistus asialle oli, kun torniolainen kaverini oli tehnyt lapin taikoja pyynnöstäni. Asiaa kysyttiin taikavarvuilta. Vastaus: 'Mie kysyin varvuilta pariinkin otteeseen. Kielikoulun kohalla tuli kyllä.' Myönnän olevani hiukan taikauskoinen ja hymy nousi korviin, kun luin kielitieteen kirjaa ja tuo viesti puhelimeen kilahti.

Pääsykoe oli 30.5.2016 Helsingin yliopiston Porthaniassa. Fiilis ennen koetta oli hyvä, rauhallinen, mutta pieniä perhosia vatsassa. Koe meni omasta mielestäni hyvin, olin itseeni tyytyväinen. Nyt vain sormet ja nilkat ja varpaat ristiin ja toivotaan parasta! 1.7. mennessä tulokset julkaistaan. Sitten tiedetään minne tuuli seuraavaksi kuljettaa!

Pääsykokeen jälkeinen skumppa, jatkoa seuraa!