Kun olisi pitänyt...

31.7.2017 Lentokenttä, Vantaa

  Scandinavian Music Group laulaa eräässä biisissään ’jäädä, kun olisi pitänyt lähteä ja lähteä, kun olisi pitänyt jäädä’. Viimeiset pari viikkoa on vain ollut yhtä lähtemistä. Helsingistä Turkuun töihin, Turusta Siilinjärvelle vanhempien luo jättämään koira hoitoon, Siilinjärveltä Helsinkiin pakkaamaan laukut ja purkamaan edelliset laukut ja maanantaiaamuna Helsingistä Riikan kautta Varsovaan. 

Note to yourself. Nukkumalla 3 tuntia edellisenä yönä ja 5 tuntia sitä seuraavana yönä ja siihen yhdistettynä tuntitolkulla matkustamista - on maailman kaikkeuden toiseksi huonoin idea. Tällä hetkellä pelkkä adrenaliini ja kortisoli elimistössäni pitävät minua hereillä. Lähteminen on vaikeaa. Matkustaminen on helppoa. Lähtö sängystä klo 3.30 aamulla aiheuttaa itkua ja surua, mutta katukäytävällä odottaessani bussia kaikki tunteet rauhoittuvat - minulla on tehtävä. Minä olen matkalla. 

Kallion kadut klo 3 aamulla.

Tämä sama kuvio koskee montaa asiaa. Sohvalta nouseminen ja salille meneminen ovat vaikeampia ja raskaampia tehtäviä, kuin salilla tunnin hikoilu. Se henkinen energia, joka vaaditaan eteenpäin ohjautuvan liikkeen suuntaan, vaatii suuren potentiaalienergian. Kun pääset vauhtiin, ei tarvitse kuin istua kyydissä ja ihastella maisemia. 

Monet kaverini kysyivät ennen matkaa, että jännittääkö jo? Vastaus: Nyt ei ole ollut hetkeä, jolloin olisin voinut pysähtyä ja jännittää. Toisaalta etukäteen jännittäminen on myös turhaa. Istun lähtöterminaalissa ja lentokoneen lastaus alkaa 10 minuutin päästä. Ei minua jännitä - minua väsyttää. Olen kyllästynyt tähän ainaiseen matkustamiseen ja olen valmis asettumaan aloilleni, purkamaan laukut jo kolmannen kerran viikon sisään ja huokaisemaan. Koti on kuukauden ajan Varsovassa. Vanhasta tottumuksesta koti on siellä, missä on tyyny. Nyt se tyyny on sitten Varsovassa.

Olga Tokarsczukin kirjassa Biegani, pohdittiin matkustamisen eri aspekteja. Liikkeessä on helpompi hengittää, paikalleen jääminen on se, joka on vaikeaa ja tuottaa tuskaa. Samalla kuitenkin lähteminen tuottaa paljon surua. Tiedät, että palatessasi takaisin, palaat eri hetkeen. Et siihen pysähtyneeseen kuvaan, joka sinulle on maalautunut mieleesi sillä hetkellä, kun lähdit. Paikka jatkaa liikettään, omassa ajassaan ja kehittyy. Ihmiset siinä paikassa kehittyvät ja jatkavat liikettään Samalla, kun sinä liikut, matkustat ja muutut. Kun palaat kotiin on kaikki uutta, kehittynyttä ja erilaista. En saa sitä hetkeä lähdön koittaessa, enää koskaan takaisin. 

”Jäädä, kun olisi pitänyt lähteä ja lähteä, kun olisi pitänyt jäädä.” - sanat soivat päässäni. Lentokenttä oli uninen ja hiljainen, kun saavuin. Nyt kahvilat avaavat oviaan ja Rihannan popmusiikki alkaa jumputtaa taustalla. Hetki on poissa ja on aika nousta - jatkaa matkaa. Koska nyt ei ole aika jäädä, vaan lähteä.