Turkuun muuttaessani yhtä asiaa olen manannut hiljaa mielessäni useampaan kertaan. Asunnossa ei ole saunaa. Asun tilavassa kaksiossa ja minulla on vain kämäinen suihkukoppi. Suihkukoppi, jossa ei ole tarpeeksi tilaa, joka vetää huonosti ja kaikki on muutenkin pielessä. Suihkukopissa ei oikeasti ole mitään vikaa, mutta neiti on oppinut tilaville suihkutiloille. Totuin pienessä Kuopion yksiössäni luksukseen, sillä minulla oli oma sauna!
Olin usein miettinyt, kuinka paljon saunavuoro maksaa taloyhtiössäni. 'Mutta kun se sitoo niin paljon.' tähän lopputulokseen päädyin aina. 'Ja se maksaa kuitenkin ylimääräistä.' tämä ajatus tulikin heti sitten perään. Joten lähinnä olen saunonut tässä puolen vuoden aikana yli 500 kilometrin päässä Siilinjärvellä. Käytännöllistä.
Joku kaunis aamu, lenkiltä palatessani sattui silmääni pieni präntti taloyhtiön seinällä. Lenkkisauna tiistaisin 16-21 naisille Sauna 1. Sauna 1 sijaitsee talossa numero kaksi. 'Missähän se Sauna 1, talo 2 sijaitsee' tuumailin ja jätin asian sikseen.
Tämä taloyhtiö on ollut yhtä turkulaista salatiedettä, missä talonmiehelle saa soittaa kolme kertaa ennenkuin saa tietää missä on taloyhtiön pesutupa. Joka maksaakin sitten viisi euroa per pesukerta, sen tiedän ahkeran pyykinpesun jälkeen. Hiukan rauhoittui pyykinpesutahti ensimmäisen laskun jälkeen. Tätä hintaahan ei siis lue missään lapussa minkä minä olisin nähnyt.
Kuopiossa tuli tarkat ohjeet 'Mitä, missä, milloin, paljonko?' kaksi päivää siitä kun olin muuttanut kerrostaloon. Turussa ei. Turussa kaikki pitää selvittää itse ja soittaa sille talonmiehelle sen kolmatta kertaa perään 'Että josko sais vastauksen?' Jäyhäksi sanoivat turkulaisia, nyt alan pikkuhiljaa tajuta mitä sillä tarkoitettiin. Hitaasti lämpeneviä. Niin hitaita, ettei kahdella ensimmäisellä puhelulla edes vastata. Kolmannellakin harkitaan pitkään 'Piru kun tuo akka soittaa taas, kait se pitää vastata..'
Löysin saunan, joka suureksi ilokseni sijaitsi juuri minun asuintalossani. Eli nyt tiedän myös asuvani talossa numero kaksi. Töiden jälkeen innoissani laitoin lenkkivaatteet päälle ja kävin juoksemassa Toton kanssa. 'Eihän lenkkisaunaan voi mennä ellei ensin lenkkeile.' Näin mielessäni taloyhtiön mummoja istumassa yhteistuumin saunanlauteilla höpöttämässä maailman menosta. Sinne sitten änkeäisin joukkoon nauttimaan kunnon löylyistä ja kuuntelemaan mummojen tarinoita.
Saunatuvan seinällä oli kalenteri. Siinä oli nimikirjaimia, mihin kellonaikaan kukin oli käynyt lenkkisaunassa. Siitä sai varattua itselleen pukuhuoneen ja siinä oli myös merkitty kumpaa pesutupaa sinun kuuluisi käyttää. Tämä näytti hieman oudolta, mutta merkkasin nimeni listaan ja menin vaihtamaan vaatteita. 'Onhan tämä kätevä, kun voi omat vaatteensa jättää lukkojen taakse. Ei ainakaan naapuri vie vaatteita.' pohdin systeemin toimivuutta.
Toisaalta hyvin mahdollistahan olisi, että lukitsisin itseni eri puolelle kuin vaatteet. Kauhuskenaario alastomana ympäri pihaa juoksemisesta pääsi alkuunsa ja tarkistinkin useampaan kertaan, että minulla on kaikki avaimet matkassa, ennenkuin siirryin pesutupaan. Pesutupa ja sauna olivat autiot. Saunoin pitkän tovin yksinäni, kunnes eteisestä rupesi kuulumaan ääniä. 'No nyt tuli saunomisseuraa!' oli ensimmäinen ajatukseni, jota seurasi hyvin nopeasti 'Nyt pitää pitää ääntä, että tajuaavat, että olen täällä. Ei saa saunarauhaa tulla häiritsemään!' Eivät tulleet, sen verran kovasti kolistelin.
Että siinä meillä neiti, joka on tulossa mummojen kanssa saunomaan. Istuu yksin saunanlauteilla, erakkona, eikä kukaan saa häiritä, sehän olisi aivan kamalaa saunarauhanrikkomista! Se on sitä lenkkisaunaa turkulaisittain savolaisen silmin katsottuna. Ollaan hiljaa yksin ja naatitaan. Menen toistekki!
Kuvan kylpyamme ei liity tapaukseen mitenkään, mutta se oli osuvin kuva tähän hätään. Kuva baarista nimeltä Baari. Turkulaiset..
