tiistai 29. joulukuuta 2015

Lenkkisauna

Turkuun muuttaessani yhtä asiaa olen manannut hiljaa mielessäni useampaan kertaan. Asunnossa ei ole saunaa. Asun tilavassa kaksiossa ja minulla on vain kämäinen suihkukoppi. Suihkukoppi, jossa ei ole tarpeeksi tilaa, joka vetää huonosti ja kaikki on muutenkin pielessä. Suihkukopissa ei oikeasti ole mitään vikaa, mutta neiti on oppinut tilaville suihkutiloille. Totuin pienessä Kuopion yksiössäni luksukseen, sillä minulla oli oma sauna!

Olin usein miettinyt, kuinka paljon saunavuoro maksaa taloyhtiössäni. 'Mutta kun se sitoo niin paljon.' tähän lopputulokseen päädyin aina. 'Ja se maksaa kuitenkin ylimääräistä.' tämä ajatus tulikin heti sitten perään. Joten lähinnä olen saunonut tässä puolen vuoden aikana yli 500 kilometrin päässä Siilinjärvellä. Käytännöllistä.

Joku kaunis aamu, lenkiltä palatessani sattui silmääni pieni präntti taloyhtiön seinällä. Lenkkisauna tiistaisin 16-21 naisille Sauna 1. Sauna 1 sijaitsee talossa numero kaksi. 'Missähän se Sauna 1, talo 2 sijaitsee' tuumailin ja jätin asian sikseen.

Tämä taloyhtiö on ollut yhtä turkulaista salatiedettä, missä talonmiehelle saa soittaa kolme kertaa ennenkuin saa tietää missä on taloyhtiön pesutupa. Joka maksaakin sitten viisi euroa per pesukerta, sen tiedän ahkeran pyykinpesun jälkeen. Hiukan rauhoittui pyykinpesutahti ensimmäisen laskun jälkeen. Tätä hintaahan ei siis lue missään lapussa minkä minä olisin nähnyt.

Kuopiossa tuli tarkat ohjeet 'Mitä, missä, milloin, paljonko?' kaksi päivää siitä kun olin muuttanut kerrostaloon. Turussa ei. Turussa kaikki pitää selvittää itse ja soittaa sille talonmiehelle sen kolmatta kertaa perään 'Että josko sais vastauksen?' Jäyhäksi sanoivat turkulaisia, nyt alan pikkuhiljaa tajuta mitä sillä tarkoitettiin. Hitaasti lämpeneviä. Niin hitaita, ettei kahdella ensimmäisellä puhelulla edes vastata. Kolmannellakin harkitaan pitkään 'Piru kun tuo akka soittaa taas, kait se pitää vastata..'

Löysin saunan, joka suureksi ilokseni sijaitsi juuri minun asuintalossani. Eli nyt tiedän myös asuvani talossa numero kaksi. Töiden jälkeen innoissani laitoin lenkkivaatteet päälle ja kävin juoksemassa Toton kanssa. 'Eihän lenkkisaunaan voi mennä ellei ensin lenkkeile.' Näin mielessäni taloyhtiön mummoja istumassa yhteistuumin saunanlauteilla höpöttämässä maailman menosta. Sinne sitten änkeäisin joukkoon nauttimaan kunnon löylyistä ja kuuntelemaan mummojen tarinoita.

Saunatuvan seinällä oli kalenteri. Siinä oli nimikirjaimia, mihin kellonaikaan kukin oli käynyt lenkkisaunassa. Siitä sai varattua itselleen pukuhuoneen ja siinä oli myös merkitty kumpaa pesutupaa sinun kuuluisi käyttää. Tämä näytti hieman oudolta, mutta merkkasin nimeni listaan ja menin vaihtamaan vaatteita. 'Onhan tämä kätevä, kun voi omat vaatteensa jättää lukkojen taakse. Ei ainakaan naapuri vie vaatteita.' pohdin systeemin toimivuutta.

Toisaalta hyvin mahdollistahan olisi, että lukitsisin itseni eri puolelle kuin vaatteet. Kauhuskenaario alastomana ympäri pihaa juoksemisesta pääsi alkuunsa ja tarkistinkin useampaan kertaan, että minulla on kaikki avaimet matkassa, ennenkuin siirryin pesutupaan. Pesutupa ja sauna olivat autiot. Saunoin pitkän tovin yksinäni, kunnes eteisestä rupesi kuulumaan ääniä. 'No nyt tuli saunomisseuraa!' oli ensimmäinen ajatukseni, jota seurasi hyvin nopeasti 'Nyt pitää pitää ääntä, että tajuaavat, että olen täällä. Ei saa saunarauhaa tulla häiritsemään!' Eivät tulleet, sen verran kovasti kolistelin. 

Että siinä meillä neiti, joka on tulossa mummojen kanssa saunomaan. Istuu yksin saunanlauteilla, erakkona, eikä kukaan saa häiritä, sehän olisi aivan kamalaa saunarauhanrikkomista! Se on sitä lenkkisaunaa turkulaisittain savolaisen silmin katsottuna. Ollaan hiljaa yksin ja naatitaan. Menen toistekki!


 Kuvan kylpyamme ei liity tapaukseen mitenkään, mutta se oli osuvin kuva tähän hätään. Kuva baarista nimeltä Baari. Turkulaiset..







tiistai 27. lokakuuta 2015

Elä jokainen päivä, kuin olisit turisti!

Ulkomailla katselen arkkitehtuuria, kuvaan kukkia, luontoa ja rakennuksen seinää. Kävelen päättömästi ympäri kaupungin katuja, eksyn ja löydän upeita paikkoja. Menen ilmaisiin tapahtumiin näkemään ja kokemaan. Syön hyvin ja nukun pitkään, nautin elämästä ja en kiirehdi, vaan pysähdyn katsomaan. 


Lomalla voi ottaa kuvan vaikka ruokakaupan hedelmähyllystä. 


Tai taideseinästä. 

Tämä turisti-olotila on vapauttavaa! Voit tollottaa seinää tuntematta oloasi tyhmäksi, elät hetkessä. 

Palattuani arkeen tajusin, että keksin oman mottoni! 

Elä jokainen päivä kun olisit turisti! 

Laitoin pyörät pyörimään ja tämä on huikeaa! Onnistuu myös töiden ohessa!


Tätä kuvaa ottaessani keksin mottoni. 

Kuva on Kuopion satamasta, tästä olen kävellyt ennenkin ohi arki-minänä. En ollut koskaan aiemmin huomannut koko seinää!! 

Kokele sinäkin päivän ajan käyttäytyä kotiseuduilla kuin turisti! Kurkkaa mitä polun varrelta löytyy, minne kuja johtaa ja nosta katseesi miltä rakennukset ja kukat näyttävät! Kauneimmat aarteet voivat olla silmiesi alla, kunhan ensin avaat ne!

Tässä vielä kuvia minun arkilomaltani Turusta. 







Neljän kuukauden tauon jälkeen

Huomaamatta aika vain vilistää eteenpäin ja on kulunut noin neljä kuukautta, siitä kun viimeksi olen tänne rustannut! Elossa ollaan! Pääsykokeen tulokset tulivat ja menivät ja varasijalle 9. taisin Ouluun jäädä. Puolesta pisteestä oli kouluun pääsy kiinni! Onneksi tiesin, että tuohon kokeeseen annoin kaikkeni ja se ei nyt tällä kertaa riittänyt. Pisterajat nousivat viime vuodesta huimasti! Mutta kaikella on tarkoituksensa ja olenkin nyt kesän ajan keskittynyt pitkälti töihin, jokilaivoihin, kavereihin, Totoon ja katsellut kateellisena vierestä ensimmäisen vuoden kauppatieteilijöiden kastajaisia. Minun olisi kuulunut olla joukossa, mutta edelleen tälläkin on joku tarkoituksensa.

Everything happens for a reason!

Ruotsin kielen taito on karttunut kohisten! Juurikin eilen satuin olemaan töissä apteekissa, jossa palvelin ensimmäisen ruotsinkielisen asiakkaani sanoilla 'Nej förlåt jag inte talar svenska!' Sopivasti siihen sattuikin ruotsinkielinen asiakas ja oli ihan huikeaa huomata, että tässä sitä vain sujuvasti vaihdoin kieltä suomesta ruotsiksi ja jatkoin asiakkaan palvelua! Kyllä se edelleen on niin, että tekemällä oppii parhaiten! Nyt kun vielä heitettäisiin Venäjälle ja Ranskaan kielikylpyyn! Englantia ja Yhdysvaltoja unohtamatta. Matkakuume, tuo taudeista pahin, se nyt ei lopu koskaan.

Jeaah nu talar jag också på svenska lite! Kirjoitustaidoista ei puhuta.

30.10 eli tasan kolmen päivän päästä julkaistaan ensi kevään pääsykoekirjat! Kauppatieteet yritys 2, täältä tullaan! Saa nähdä onko pääsykoekirjoihin tullut uudistuksia. Itse toivoisin kovasti, että ainakin osa kirjoista olisi uusia. Mukavampi aloittaa lukemaan uutta materiaalia kuin kerrata vanhaa. Aloitin valmistautumisen hyvissä ajoin tänä vuonna ja olen laskenut talousmatematiikkaa vapaa-ajallani. Omaan melko huonon keskittymiskyvyn, varsinkin näin sosiaalisen median ympäröimänä. Puhelinta tulee käytettyä lähes kaikkeen ja milloin käyn Instagrammissa ja milloin Netflixissä. Huomaan unohtuvani tekemään siis kaikkea muuta kuin pitäisi! Löysin tähän ratkaisun sattumalta Kotivinkki-lehdestä, joka lojui kahvipöydällä töissä ja siellä löytyi useita eri opiskelutekniikoita. Niistä minä poimin Pomodoro-tekniikan.

Kuinka Pomodoro-opiskelutekniikka toimii? Säädetään ajastimeen (esimerkiksi puhelimeen) 25 minuuttia. Työskentele keskeytyksettä, kunnes kello soi. Sen jälkeen voit pitää lyhyen tauon 5-10 minuuttia ja aloitetaan alusta. Näitä sessioita voi pitää esimerkiksi 4 kappaletta, jonka jälkeen pidetään pidempi tauko. Minulla tämä tyyli toimii, koska on helpompi keskittyä täysillä yhteen tehtävään 25 minuutin ajan ja muistuttaa itseään 'Sitten kun kello soi voit tehdä jotain muuta tai tsekata Instagrammin.' Kyllä minusta on tullut ihan puhelinriippuvainen...

Miten teidän syksy on mennyt? Mikä on teidän tavoitteenne ensi vuodelle? Kohtahan ollaan jo uudessa vuodessa, nyt on hyvä rueta jo pohtimaan!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Svenska talande fålke ja kadonneen kielen metsästys

Ensimmäinen työviikko taputeltu! Työt sujui hyvin ja jäädyin ensimmäisen ruotsinkielisen asiakkaan kanssa. 


'Nej förlåt jag inte talar svenska.' Ja tuplakielto samassa lauseessa, aijai paha virhe. Tässähän se syykin selvisi, miksi ei meinaa osata. On niin kriittinen kieliopin suhteen, että kommunikointi, joka varmasti onnistuisi jää aloituskynnyksen myötä käyttämättä. 

Nyt olen kuitenkin viikon treenannut töissä ja olen opetellut fraaseja, että saisin alkujännitykseltäni myös ruotsia puhuttua. Harmittaa kovasti, kuinka yläasteen ja lukion ajan ruotsit ovat pakkautuneet jonnekin kauas muistilokeroon. Toisaalta ihana, että nyt avautuu mahdollisuus opetella uudestaan! 

Kanske efter sommaren jag talar bättre svenska! Kieliopista viis, kunhan tulee ymmärretyksi. 

Onko teillä joku kieli mikä on jäänyt unholaan? 

Omalta listaltani löytyy myös Pardon je ne parle francais-ranska! Lisäksi Ja ne ponimaju russkij-venäjä. Hyvin käytetyt oppitunnit, minne olette kadonneet?

Hej hej! Tv. Oona

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Paineen alla vaan toimii parhaiten

Pääsykoeluvusta selvitty. 
Turkuun muutosta selvitty. 
Töihin paluu kolmen kuukauden tauon jälkeen uudessa firmassa aloitettu.


Ihana olla täällä Turussa! Kesäinen ilma on toivottanut tervetulleeksi ja ensivaikutelma Turusta kesäasussa on hurmaava! Viikonloppuna kerkesin käymään Turun yössä ja fiilistelemässä kuinka kaunis tämä kaupunki on!



Pikakelauksella siis USA:n reissun jälkeen vietin yli kuukauden verkkarit jalassa kotona. Luin kauppatieteen pääsykokeisiin ja erakoiduin. Vastaus melkein kaikkeen oli: 'Nyt ei pysty, hirvee kiire, pitää lukee.' Lukumonsteri minussa pääsi valloilleen, nuorempana olin vain söpösti lukutoukka. Sivussa suoritetun tieteellisen kokeeni tulos oli, että säärikarvat kasvavat yllättävän pitkiksi, jos ei sheivaa kuukauteen.

Pääsykoeviikko oli yhtä mylläkkää Kuopion ja Turun väliä edestakaisin ajellen, sääriä sheivaten ja pääsykoetta jännittäen. Fiilis neljän tunnin jälkeen kun astelin koesalista oli tyhjä, henkisesti ja fyysisesti!  



Sunnuntai-ilta kului jännittäen töiden alkamista. Osaisinko enää mitään? Onkohan tullut paljon uudistuksia? Millaisia ihmisiä töissä on? Milloin on ruoka-aika? Mistä ovesta töihin pääsee sisälle? Saakohan kahvilla myös keksejä?

Nämä kaikki elintärkeät kysymykset pyörivät päässäni edellisenä yönä. Työt sujuivat hyvin, jännitin turhaan. 

Pääsykoepisteistä en uskalla sanoa mitään. Omaan suoritukseen olen tyytyväinen ja loppu on kiinni pisterajoista.

Nyt kun tilanne on hiukan rauhoittunut, osaa hetken taas arvostaa rauhaa ja rutiinia. Huomaan kuitenkin toimivani paineen alla paremmin, se tunne kun sydän pamppailee ja aivot huutaa 'Mihin liemeen olet nyt itsesi laittanut?!'. Siitä liemestä kun selviää ehjin nahoin on taas vahvempi seuraavaan haasteeseen. 

Kuten eilen koiralenkillä. 'Toto... Mä en oo ihan varma mitä tietä me äsken tultiin.' 

Miten te toimitte paineen alla? Olisiko tänään se päivä, kun vierailet jossain paikassa missä et ole ennen käynyt? Vaikka juurikin se viereinen asutusalue. 

Ihanaa kesää! T. Oona Melica

tiistai 19. toukokuuta 2015

Lukutauko palaan pian!

Jos alienit valloittaisivat maailman tänään,... Tämmöinen ajatus pomppasi mieleeni kesken lukemisen. 

Ajattelin ilmoittaa, että 3.6. jälkeen saatan palautua normaaliin eloon ja kirjoitella blogiin ahkerammin.

Tällä hetkellä päiväni koostuvat useista lukutunneista kauppatieteen pääsykirjoja, ajatuksia tyhjentävistä lenkeistä (viikko 4/8 suoritettu Nike Run+) ja oudoista ajatuksista kesken luvun.

Jos alienit valloittaisivat maailman tänään, minä olisin käyttänyt viimeiset neljä viikkoa lukemiseen. Kokeen kannalta hyvä, elämän kannalta, noh, ajatellaan tätä sijoituksena tulevaisuuteen. 

Minun tai alieneiden.



maanantai 4. toukokuuta 2015

Suomi vs. USA

Jääkiekon MM-kisat kuulema alkoivat. Tämä postaus ei tule käsittelemään niitä, vaan tsekataan ajassa taaksepäin, kuinka Suomi ja USA eroavat toisistaan. Vai eroavatko ne lopulta?


Sää: USA vie tämän voiton. Voit valita säätilan omien mieltymystesi mukaisesti. Lunta löytyy Kanadan rajalta tai vuoristoilta ja auringonpalvojat löytävät itsensä luultavammin Kaliforniasta. Suomessa on mentävä sään mukana.  Kevätaurinko lämmittää ja samalla sataa lunta, onnistuu!


Kun tottuu, että Mr. Nose eli Toto pyörii jaloissa kokoajan, tuntui hiukan tyhjältä, kun alkumatkasta ei eläinkavereita pahemmin ollut. Onneksi Moby ja Knopa helpottivat pahinta ikävää Seattlessa ja Miamissa! 

Hienoimmat eläinkokemukset matkalla: Los Angelesissa bongasin elämäni ensimmäiset kolibrit ja Miamissa oli huvittavaa katsoa kun vihreitä papukaijoja oli kaikkialla! 

Jos vertaillaan, niin Suomi vie voiton. Perustelu: Suomen myrkylliset eläimet: Kyykäärme. Yhdysvalloissa, liian moni.


Ruoka: Tämä päättyy melkein tasapeliin. Sanotaan, että USA vie voiton jatkoajalla.

Suomessa kotiruuan teko halpaa ja terveellistä. Meiltä löytyy helposti halpoja ja terveellisiä aineksia lähikaupasta. Uuniperuna maistui niin paljon paremmalta matkan jälkeen, kun ei ollut perunoita hetkeen syönyt!

USA vie voiton ravintoloiden halvalla hintatasolla ja monipuolisemmalla valikoimalla. Palvelun taso Yhdysvalloissa oli selvästi parempaa kuin Suomessa. Se on kuitenkin edelleen asiakas, joka rahan liikkeeseen tuo. 

Miinusta siitä, että epäterveellistä ruokaa saa kaupasta halvalla ja liiankin helposti. 


Luonto, aina kaunis. Mutta myös palmuihin voi kyllästyä! 

Suomi vie voiton tässä. Saman puun voi nähdä joka päivä eri asussa, varsinkin ruska-aikaan. Ei pääse kyllästymään!

Tässäpä ensimmäinen osio, peli tällä hetkellä tasan 2-2! 

USA-Suomi jatkoa seuraa!




perjantai 1. toukokuuta 2015

Kevättä ilmassa

Rantasandaalit ovat vaihtuneet kumisaappaisiin ja bikinit tuulitakkiin. 

Suomen kevät on kaunis, varsinkin kun hyppäsin loskakauden yli. Ensimmäiset uhkarohkeat kukat heräilevät ja vappu on kulman takana. Aurinko lämmittää mukavasti selkää vaikka vaatteita saa vielä pukea runsaasti ulos mennessä. Ei ole vielä tullut ikävä takaisin Miamin lämpöä. Kaikki hyvä kestää aikansa ja nautitaan nyt tästä täysillä!

Lenkkeilysäät ovat olleet otollisia! Viikko sitten aloitin Nike Run-juoksuhaasteen. Kahdeksan viikkoa aikaa ja tavoitteena viiden kilometrin juoksu. Ensimmäinen viikko meni hyvin! Säät suosivat ja lenkki oli odotettu palkinto pitkien lukupäivien välissä. Ensi viikon treenisuunnitelmissa on pidempiä lenkkejä, odotan innolla kuinka kunto nousee!

Kuvassa lenkin jälkeen Totolla oli hiukan jano! Tästä kuvasta ja koiran ilmeestä sai hyvät naurut!






Hyvää vappua!

Pohjois-Savossa lunta maassa useampi sentti. Siispä hyvä syy juhlia vappua saunoen ja syöden kavereiden kera.

Pikamuodonmuutos! Tältä näyttäisin mustilla hiuksilla ja vielä otsatukan kera. Muokattiin äidin vappuasua, johon tämä peruukki tuli.

Hyvää vappua kaikille!


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Bussi 64 Itä-Pakilaan eikun!


Tältä näyttää kun meikäläinen lähtee seikkailemaan ensimmäistä kertaa bussilla Helsingissä. Rakkaat kaverit on aina asuneet mukavasti paikallisjunaliikenteen varrella, niin olen busseilta säästynyt.

Mutta lähdin siis metsästämään äidille intialaisia mausteita Vii-Voan nimiseen kauppaan, joka sijaitsee hmm karttaa katsoessa noh Hämeentie 3, Helsingissä (Kallio, Meri-Haka?) Kuka näistä tietää?

Kysyvä ei tieltä eksy, sillä heti kun tulin kadulle niin tajusin, etten tiedä missä suunnassa keskusta on, että menen oikealle puolelle tietä odottamaan bussia!

Hetken mietittyäni menin lähimmälle pysäkille, jossa ystävällinen nainen opasti Helsingin bussiliikenteen käyttöä. Aina oppii jotain uutta! Kiitos! Pelastit minut paljolta määrältä epävarmuutta ja stressiä!

Ja en siis omista nettiä tällä hetkellä puhelimessani, joten siksi en nykyiseen tapaan kysynyt vastausta puhelimeltani.

Selkeästi ihminen välillä unohtaa nykymaailmassa, että ympärillämme on paljon ihmisiä. Ystävällisiä, auttavia, positiivisia, päivän pelastavia naisia ja miehiä. Uppudutaan kotimatkalla puhelimen ääreen ja katse ei harhaile.

Mitäpä, jos tänään nostaisit katseesi pois puhelimen ruudulta ja katsoisit keitä lähelläsi näkyy? Hymyile heille, välillä muuta ei tarvita! Piristetään toistemme päivää! Samalla voit laskea kuinka moni tuijottaa vain puhelimen ruutua. Vastaus: Liian moni.

Ja se kauppareissu, kyllä löysin perille ja kassillinen mausteita ja linssejä lähti mukaan ja löytönä julienne-raastin (4,50 €). Kesäkurpitsapasta here I come!


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Yhtä juhlaa


Asia, jota tuli reissussa kaivattua! Kunnon tummapaahtoista kahvia, parhautta! Home sweet home <3

30 tuntia on vuorokausi: Miami-Oslo-Helsinki




Viimeisen päivän päivällinen, mereneläväpastaa ja proseccoa. Täydellistä! 


Rannikolla tuli lähinnä pyörittyä, nyt kun näkee kartalta paikat, joissa tuli vierailtua.


Bye bye Florida! Until the next time!



Hiukan yli 30 tuntia hereillä, joista hiukan yli 10 tuntia lentokoneessa. Kahdeksan tunnin odotusaika Oslon lentokentällä, Norja hyvästeli kauniilla auringonlaskulla. Olo on nuutunut, mutta kyllä oli sen arvoista!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Lähtöpäivä

Tänään alkaa melkein 24 tuntia kestävä siirtyminen Helsinkiin. En ole henkisesti valmis reissuun, mutta pakko kait se on. 9 tuntia lentokoneessa, ihanata! 8 tuntia hengailua Oslon lentokentällä, vielä ihanampata! Mutta elämä on valintoja täynnä. 

Sain kaikkia odotuksiani vastaan pienen matkalaukun suuren sisään ja vielä kaikki tavarat mahtuivat! Kaksi kiloa ylimääräistä painoa piti ostaa lentolippuun, kun 1,4 kiloa meni rajan yli.

Tällä hetkellä täällä on ukkonen, tai enemmänkin Downtownissa on ukkonen, jota ihastelen parvekkeelta.

Ei mitään suunnitelmia tälle päivälle! Jonnekin syömään ennen lähtöä, siinä se. Niin ja kasa kolikoita pitäisi tuhlata jotenkin. Miten, en tiedä vielä. 

Suomi täältä tullaan!


Ennen ja jälkeen



lauantai 18. huhtikuuta 2015

Key West

Herätys 5.30 aamulla ei tehnyt yhtään tiukkaa, koska tiedossa oli koko päivän reissu Key Westiin. Yhdysvaltojen eteläisin paikka, 90 mailia Kuubaan. Heti heräsi ajatus, milloin reissaisin sinne?

En ollut suunnitellut päivälle mitään kummallista. Olin lukenut, että rannalla on turha snorklata, joten hautasin ajatuksen ostaa snorklausvälineet ja viettää päivän rannalla. Yelp oli kertonut parhaat paikat syödä ja olin varautunut kävelylengillä matkaan, ruokaa ja maisemia-agenda.

Päivä sai kuitenkin aurinkoisen muutoksen, kun opas ilmoitti, että 3 tunnin snorklausreissuja on saatavilla. Paikan päällä vietimme noin 6 tuntia, joten kerkeäisin hyvin merille! Kyllä! Mahtavaa! 

Matka Key Westiin taittuu saarien ja niitä yhdistävien siltojen välillä. Merimaisemaa riitti, Meksikonlahti toisella puolella ja Atlantti toisella. Bongasin delfiinin ja hyppäävän rauskun! Rausku, hyppäsi metrin ilmaan ja sukelsi takaisin mereen. Tässä vaiheessa meikäläisen silmät on kuin lautaset ja sydän hakkaa tuhatta. Ne pystyvät hyppäämään pois vedestä?!

Elkää kysykö miksi, mutta rausku, tuo meren pohjassa elävä pannukakun muotoinen kala. Ei varmasti syö ihmisiä välipalaksi, mutta ymmärtääkseni osa lajeista voi pistää niin sanotulla hännällään. Pelottavia, epäilyttäviä, aavemaisia meren pannukakkuja. Ja minä olin vapaaehtoisesti menossa niiden sekaan mereen!

No, tosiasiassa siinä vaiheessa kun paatti saatiin koralliriutan laidalle ankkuroitua olin toisena jonossa hyppäämään laivasta veteen! Tuntematon pelottaa, hait ja alligaattorit ei. Rauskut pysyivät onneksi poissa, mutta nähtävää riitti! Koralliriuttaa ja paljon erilaisia kaloja. On hauska huomata, että se kala mitä pienenä tuijotti  kotiakvaariosta, tuijottaa nyt siinä keskellä merta takaisin, eikä vain yksi vaan parvi kaloja!

Tätä lisää! Snorklasin noin 40 minuuttia, jonka jälkeen pohje kramppasi, joten siirryin alukselle. Pienen tauon jälkeen olisin voinut hyppiä veneestä mereen ja uida takaisin alukseen vaikka koko päivän, mutta hypätä ei saanut enää snorklauksen jälkeen, joten tyydyin uimiseen. 

Nahka paloi, vaikka levitin aurinkorasvaa useaan otteeseen. Väsyneenä ja onnellisena raahuduimme ranskalaisen tytön kanssa (johon tutustuin snorklatessa) syömään paikkaan nimeltä The Boat House. Nälkäisenä kaikki maistuu ekstrahyvältä! Tuoretta kalaa fish and chipsien muodossa ja ihanaa limedippiä.

Päivän kruunasi yksi to-eat-listalla olevista asioista nimittäin Key Lime Pie, paikan erikoisuus. Ihanaa, pehmeää, hapanta, makeaa ja raikasta!

Tämmöisiä päiviä voisi olla usemmin! Vesille, sukeltamaan ja lopun kruunaa loistava ateria!







keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Got a new name again!

Jatkoa monien nimieni listaan. Tämä on niin hauskaa! 

Nyt olen myös varma, että tavutin nimeni oikein ja selkeästi. Roonna, hmm kuulostaa hyvin eksoottiselta!






tiistai 14. huhtikuuta 2015

Everglades

Maanantai-aamu alkoi alligaattorijahdilla. Pakolliset nähtävyydet-listalta Everglades ruksittu yli. 

Jälkikäteen ajateltuna parasta oli driftata aluksella pitkin suota niin, että vesi valui silmistä. Ja toki itse eläimet, linnut, kilpikonnat ja alligaattorit.

Opin paljon uutta ja nautin luonnosta ja uusista eläintuttavuuksista paljon!



Siellä se möllöttää, hyvin ne naamioituu!




Minigaattori


Kunnon turistilla on tarra paidassa, ettei vaan katoa! 


Tämä tuli veneen viereen heti kun istuin laivaan ja sukelsi lopulta veneen alle, kyllä vähän jännitti, kun ei tiennyt otuksesta vielä mitään. Nyt tiedän, että nämä otukset nukkuvat 90 % elämästään ja loppuaika kuluu ruokaan ja tyttöihin, oppaan sanoja lainaten!

Varokaa haukia! Johan ne jäät on sulaneet pois!

Ulkokuori hämää

Taas eräs Miamin päivä takana. Tänään se koostui juoksulenkistä (tuskaista ilman vesipulloa), rannalla makaamisesta ja pääsykokeisiin luvusta. Olin luvannut itselleni, että jos lukeminen sujuu pääsen illalla tsekkaamaan uuden ravintolan Yelp-listalta.

Tänään se paikka oli nimeltään Go-Go. Go-Go sijaitsee Alton Roadilla, missä muuten hinnat ovat huomattavasti halvempia kun ollaan 'niin kaukana rannasta' eli noin kilometrin päässä.

Ulkoapäin ravintola näytti tältä. 



Herken piti tuijottaa, että kyllä, siinä se on. Pieneltä ja nuhjuiselta näytti ulkoa, mutta arvostelut 4-5 tähteä, hehkutus empanadoista ja mansikkalimonaadista olivat vakuuttaneet minut. Ja ei suotta! Otin empanadoja kotiin mukaan aamupalaksi ja haukkasinkin palan. Oli hyviä, ohut maukas taikinakuori, mausteiset täytteet, herkullisia! Limonadi oli myös ihanaa, raikasta sitruunaa ja mansikkaa, ei ylimakeutettua, niinkuin limonadit Houstonissa. 



Mutta tämän päivän kasvisruoka löi minut ällikällä! Maksoin tästä noin 8 $ ja mietin mitä samalla rahalla saisi Suomen ravintoloista? En keksinyt muuta kuin uppopaistetut alkupalat.



Tuoreita kasviksia, oliiveja, puolikas avokado! Itsetehtyä hummusta ja salsaa, kasvispihvi herkullisen kokojyväleivän välissä. Ja herkullisia porkkanalohkoja, näin herkullista porkkanaa en ole saanut koskaan aiemmin! 

Hyvä ruoka, parempi mieli! Sain myös taas uuden version nimestäni Oann. Nice to meet you! Ei vissiin menny tavutus ihan oikein tänään.