Puolalaista kirjallisuutta

Matkakuume on ajoittain nouseva, hellittämätön kaipuu ulkomaille. Lämpimään, uuteen ja tuntemattomaan. Pois arkikuvioista, tutkimaan katujen nimiä, katselemaan upeita maisemia ja hengittämään meri-ilmaa. Täällä matkakuumetta on lievitetty ostamalla lentoliput Kroatiaan ensi vuoden toukokuuksi! Toinen suurempi matka on suunniteltu vuodella 2019, kun täytämme parhaan kaverini kanssa 30-vuotta. Silloin suuntaamme New Yorkiin, mutta siitä lisää joskus toisten. Kroatia, Dubrovnik, koska meri ja no meri. Upea kaupunki, Game Of Thronesia on kuvattu vanhan kaupungin alueella ja meri. Ei siitä merestä nyt pääse yli eikä ympäri, se kuuluu ulkomaanmatkailuun. 

Luin koulutehtävieni varjossa puolalaista kirjallisuutta ja törmäsin kirjailijaan nimeltä Olga Tokarczuk. Luin hänen kirjaansa Vaeltajat ja siinä, jos missä on pientä herättelyä ja ihmettelyä matkakuumeeseen. Kirja on erikoinen kokoelma pieniä katkelmia, välähdyksiä ihmisten elämästä. Se enemmänkin herättää kysymyksiä, kuin vastaa yhtään mihinkään. Suosittelen lukemaan kirjan, varsinkin jos pientäkään matkakuumeen astetta elimistöstäsi löytyy. Kirjan kuvitus on erittäin mielenkiintoinen. Se oli lainattu kirjasta The Agile Rabbit Book of Historical and Curious Maps ja jokaista kuvaa oli pakko pysähtyä tarkastelemaan pidemmäksi aikaa. Lopuksi hieman vielä otteita kirjasta. Lauseita, jotka saivat minut pysähtymään ja pohtimaan. Ja viimeinen lainaus on äidille. Kyllä äiti tietää.

'Meteli on sietämätön, mutta jo hetken päästä aivot tottuvat siihen, samaan tapaan kuin totutaan paksuihin talvivaatteisiin, jotka eristävät ruumiin muusta maailmasta.'

'Vesimolekyylit tungeksivat ilmassa, kaikkialla tuntuu meren tuoksu - sähköä, otsonia, kalaa.'

'Kun lähden matkalle, katoan kartalta. Kukaan ei tiedä, missä olen. Pisteessä, josta lähdin, vai pisteessä, johon pyrin? Onko olemassa jokin ''välissä''? Olenko kuin se itään lennettäessä kadotettu päivä vai länteen lennettäessä jälleen löydetty yö?'

' - Matkapsykologiassa keskeinen käsite on kaipaus. Se saa ihmisen liikkeelle ja antaa hänelle suunnan, herättää hänessä halun johonkin suuntaan. Kaipaus sinällään on tyhjä, se toisin sanoen antaa vain suunnan, ei päämäärää.'

'Mutta tiedän, että pusseihin kirjoitellaan vain levottomuuden ja epävarmuuden hetkinä. Sen paremmin tappio kuin suuri menestyskään eivät ole otollista maaperää kirjoittamiselle.'

'Professori aloitti - Luulen, että ihminen tarvitsee elääkseen suunnilleen samanlaiset ilmasto-olosuhteet kuin sitrushedelmät.'

Tämän päivän matkalla Mustikkamaalta kotiin

Puuterilumi

Oli juuri samanlainen päivä, kuin silloin. Lunta oli tuiskuttanut 20 senttimetriä. Juuri sellaista kevyttä, untuvaista pumpulilunta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja muutama kevyt pilvenhattara kellui taivaalla ilman huolen häivää. Pakkanen pisteli poskia juuri sopivasti ja haluan vain jäädä ulos ihastelemaan luonnon uusinta taideteosta. Ei ole kiire mihinkään. Tämä ajatus tuli päähäni, kun aurinko paistoi ja ilma oli täynnä timantteja. Loin lunta isän kanssa synnyinkodissani.

Arkiset asiat voi romantisoida, jos niitä tekee harvoin. Niin kuin lumen luonti. Kerrostaloasumiseen tottuneena, lumen luominen ei kuulu arkipäivään. Korkeintaan ihmettelee, miksi talonmies ei vielä ole luonut lumia, kun talsii lyhytvartisissa kengissä lumikinosten yli pihamaan. 

Juuri tällaisena aamuna, kuin silloin, halusin päästä luomaan lunta. Yhdessä. Piha näyttäisi upealta, kun pehmeä lumi olisi luotu alta pois. Autollakin olisi helpompi parkkeerata pihalle. Puettiin talvivaatteet ylle niin, että vain silmät ja nenä näkyivät. Puuterilumi luo timantteja taivaalle, samalla, kun heittelemme sitä pihan reunamille. Se leijuu ilman halki ja kimaltelee. Talven timantteja, hetkellisiä ja kauniita. Oltiin molemmat hiljaa ja pikkuhiljaa yhteistyö tuotti tulosta ja pihamaa oli puhdas. Hymy karehti huulilla. Kuinka ihana oli sen jälkeen lähteä kävelylle ja lenkin jälkeen siirtyä juomaan lämmintä kahvia sisälle. 

Sellaista on lumen luonnin romantisointi. Tämä ajatus nousi päähäni nyt, kun vuotta myöhemmin loin lunta isän kanssa synnyinkotini pihamaalla. Sinä olit ostanut lumilingon.

We were chatting

Kello on kymmenen illalla. Päivä on ollut työntäyteinen ja pääni on täynnä ajatuksia. Luen artikkelia englanniksi Puolan ja Tsekin tasa-arvon etenemisestä ennen Euroopan Unioniin liittymistä esseetäni varten. Samalla päässäni pyörii ajatuksia muista tekemättömistä töistä ja lukemiseni herpaantuu vähän väliä. Käyn tekemässä muistiinpanoja, katsomassa Youtube-videoita, syön... Sitten, kun vihdoin rauhoitun lukemaan, rupeaa pissittämään. Menen vessaan. Vihdoin pitkän kamppailun jälkeen sain tekstin luettua, kuin ihmeen kaupalla. Mutta tiedän, että joudun lukemaan sen heti uudestaan, kun rupean kirjoittamaan esseetäni. Hemmetin ajatukset, tekevät minusta vähemmän tuottavan. Aikaa menee hukkaan. Ajatukset olkaa hiljaa ja antakaa minun keskittyä! Tulisi joskus valmistakin. 

Kello on yksitoista illalla, Olen päättänyt joogata joka aamu ja ilta. On siis iltajoogan aika. Artikkelin luku meni penkin alle, mutta nyt pääsen joogaamaan. Yin-joogasta on tullut suosikkini. Pitkiä ja rauhallisia venytyksiä, niihin kroppani vastaa parhaiten ja löydän kehostani muun muassa todella tiukat pakarat. Ei, ei sellaiset tiukat pakarat. Vaan niin jumissa olevat pakarat, että tajuan miksi selkääni on koskenut koko päivän. Joogaohjaajan rauhallinen ääni selittää liikkeitä ja kehottaa hengittämään syvään ja rentoutumaan. Vaihdan asentoa ja mietin huomista koulupäivää ja mitä söisi huomenna. Mistä näitä ajatuksia sinkoilee? Voisivatko ne nyt vaan olla hiljaa! Jossain vaiheessa venytys vie mukanaan ja keskityn kuuntelemaan kireää lihasta ja kuinka se vastaa rauhalliseen hengitykseeni. Ajatukset hiljenevät ja antavat tilaa keholle ja tuntemuksille. Tänään oli hyvä päivä. Täytyy joogata enemmän kun olen näin jumissa. Muista, että pieninä annoksina pikkuhiljaa rakennetaan jotain suurta. Elä hermostu, kun tilanne ei etene. Ajatukseni rauhoittuvat. 

Kiitos jooga. Kiitos, että minulla on tällainen mahdollisuus hiljentää ajatukseni, edes pari kertaa vuorokaudessa.

Toinen kirja, mutta tämän kohdalla ajatukset pyörivät uuniomenoiden asettelusta lautaselle. 

Identiteettikriisi

Nyt on yliopisto startannut kunnolla käyntiin, kun luennot starttasivat. Helsinkiä ovat hellineet upeat alkusyksyn säät, melkein kesästä menisi, ellei mereltä käyvä tuuli muistuta asiasta. Lämpötila kohoaa lähemmäs 20 astetta, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lenkillä voi käydä ilman takkia.

Syksyn mukana tulee aina jonkinasteisia muutoksen tuulia. Lehdet alkavat vaihtaa syysvaatteita päälleen, pimenevät illat muistuttavat talven tulevasta synkkyydestä ja kirpeä syysilma innostaa ulkoilemaan ja samalla pakottaa vetämään ulkotakkia niskaan. Omalla kohdallani muutoksen tuulet ovat vaihteeksi olleet melko kattavat. Opiskelu, paikkakunta ja elämäntyyli ovat kokeneet muutoksia. En ole enää Turussa asuva farmaseutti. Olen puolan kielen opiskelija Helsingissä. Tämä kaikki on käynyt suhteellisen vauhdilla ja nyt tilanne alkaa vasta henkisesti valjeta minulle. Kuka minä olen? Mitä minä täällä teen? Mitä nyt tapahtuu?

Toto ensimmäistä kertaa metrossa. 'Kuka minä olen? Mitä minä täällä teen? Apuva!'

Arki on heittänyt kuperkeikkaa ja vaikka kuinka samalla nautin kaikesta uudesta ja jännittävästä, huomaan sisimmässäni myös pientä kuristuksen tunnetta. Mitenhän tässä käy? Mikä minusta tulee isona? Mitäs nyt? Vapaa-aikaa on nimittäin työelämän jälkeen avautunut ja paljon. Nyt huomaa, kuinka ison loven työelämä vie päivästä. Koulupäivät vievät viikosta vain neljä päivää ja päivien pituus ei ole maata kaatava 3-6 tuntia päivässä luentoja. Valitsin paljon verkkokursseja, joten niiden takia ei tarvitse olla läsnä koulussa. Tämä on ihanaa ja samalla aivan kamalaa. Huomaan pyöriväni yksin kämpillä ja mietin, että mitä tällä ajalla tekisi? Huomasin jo muutaman kerran ikävöiväni takaisin töihin!

Samalla iloitsen tästä ajasta, voin käydä salilla keskellä päivää! Voin pistäytyä lähikampaajaan kysyäkseni sattuisiko olemaan vapaata leikkausaikaa juuri nyt! Voin nukkua päiväunet ja katsoa Netflixiä useamman jakson putkeen. Voin lukea Puolan historiaa juuri kun siltä tuntuu, eikä silloin kun sille sattuu aikaa löytymään. Voin maata jumppamatolla ja kirjoittaa tätä blogia, kun inspiraatio iskee.

Kaivopuiston upeita maisemia

Tämä on toivotus syksylle! Tervetuloa, olen kaivannut kirpeitä syysaamuja ja syyslehtien luomaa taidetta.Uskon tämän syksyn tuovan mukanaan kaikkea uutta ja ihanaa. Identiteettikriisi hälvenee kyllä, kunhan löydän tasapainon kaiken tämän vapaa-ajan ja koulun kanssa. Nyt on vapaa-aikaa, ei passaa valittaa! Ihanaa syksyn alkua kaikille! Ota lakupussi kainaloon ja hautaudu peiton alle, se on ihan sallittua. 

Helsinki-vinkkejä otetaan avosylin vastaan, minne, mitä, missä?

Lenkille, vaikka keskellä päivää

Noa Peakok Restoran, Tallinna

Noa Peakok Restoran, Ranna tee 3, Tallinn, Viro

Ajankohtana oli toukokuu 2016. Ruoka oli hyvää, keskustelua herättävää, maukasta, silmiä hivelevää, kulmakarvoja kohottavaa ja erilaista. Pääkokki oli komea (kaikenlaista silmänruokaa tarjolla). 

Jälkiruoka, joka sisälsi muunmuassa kukkakaalia ja valkosuklaata mietityttää minua edelleenkin 'Oliko se hyvää vai eikö se ollut? Hyvää, mutta silti jotain outoa, en tiedä.' Juuri tällaisia tunteita hyvän maistelumenun kuuluukin herättää. Kiitos! Ja nyt kuvat voivat puhua puolestani. Varaa pöytä ja mene!

 

 

 

 

 

 

Positiivinen stressi

Aamulla nukuin pitkään. Puhelin piippasi kuitenkin aamupäivällä ja herätti minut. Viestin lähettäjä oli Anonymous. Viesti oli, milloin tulee seuraavaa postausta? Ja pakkohan se oli toimeen nyt tarttua! Syy hiljaisuuteeni on, että viimeisimmän postauksen jälkeen alkoi hullunmylly.

Pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan puolan kieltä ja kulttuuria!

Irtisanoin Turun asuntoni.

Sain uuden ihanan yksiön Kalliosta.

Muutin farmariautollani ainakin neljänä viikonloppuna tavaraa uuten kotiini.

Ystäväni meni naimisiin ja toimin hänen kaasonaan.

Käytiin viikonloppumatkalla Gdanskissa, Puolassa äidin kanssa.

Asuin kuukauden vieraspatjallani Turun tyhjässä asunnossa ja tein töitä.

Joten kiitos, kumarrus ja anteeksi. Kaiken tämän puolentoista kuukauden säätämisen jälkeen olen nyt helsinkiläinen. Ja opiskelija. Eli minulla on aikaa istua koneen ääressä ja kirjoittaa kuulumisiani jatkossa useammin!

Ensimmäinen viikko yliopistolla oli orientaatioviikko. Varsinaista opiskelua tällöin ei ole, vaan uudet opiskelijat tutustutetaan kampusalueeseen ja kaikki mahdolliset tahot tulevat kertomaan sinulle luentosaleissa 'Kuinka hienoa, että valitsitte MEIDÄN yliopistomme!' 'Onnea uusille opiskelijoille!' Ja muuta yhtä juhlavaa.

Loppujen lopuksi kaikkien näiden pakkohehkutuksien jälkeen itse infotilaisuudet, josta on käytännön hyötyä voi tiivistää kahteen päivään. Nythän tämä pakollinen opintojakso siis kestää koko viikon. Ensimmäiset päivät minua suoranaisesti kiukutti käyttää aikaani siihen, että pitää nyt kävellä täällä ympäriinsä ja kuunnella samaa puhetta useampaan kertaan. Vietän nimittäin nyt vuosilomaani töistä, joten halusin käyttää aikani hyvin ja levätä paljon. Mutta samalla varovainen voittajafiilis nousi esiin tallustellessa ympäri keskustan kampusalueita. MÄ TEIN SEN!

Mun haave oli lähteä työstämään jotain sellaista, missä saisin itse vaikutta työnkuvaani ja työaikoihin. Pääsisin matkustelemaan ja haastamaan itseäni työelämässä. Ja askel oikeaan suuntaan tämä ratkaisu on selkeästi ollut. Mahdollisuuksia on. Opiskelen nyt ylpeästi Suomen suurimmassa tiedekunnassa. Kaikki tiet ovat avoinna.

Parasta antia orientaatioviikolla oli yllätys yllätys ruokailut! Opiskelijalounas maksaa 2,60 €! Jokainen ruoka on ollut hyvää, sitä on paljon ja leivän päälle saa kikhernelevitettä jos ei halua voita tai margariinia! Sanoinkin tuutorilleni palautekeskustelussa, että viikon paras asia on ollut ruoka. Onkohan yliopistolla ruokaan liittyviä luentoja? Tai kokkauskursseja. Tai ruuansyöntikursseja? Voisiko kanditutkielman kirjoittaa puolalaisesta ruokakulttuurista? 

Viimeinen muuttokuorma kasassa

Uuteen kämppään muuttojuhlinta

Waiting

Odottavan aika on pitkä. Luin Facebookin etusivua ja silmiini pamahtaa päivitys, joku oli hyväksytty kouluun. 'Mitä?! Onko tuloksia jo tullut! Äkkiä, heti, tulokset, apuva!' etsin verkkopankkitunnuksiani ja kirjaudun opintopolku.fi, jonne tulokset tulevat. Mutta ei, ei vielä. Tässä huomaa, kuinka kova

Repoveden kansallispuisto

Päätin Yhdysvaltojen reissun aikana, että rupean vaeltamaan. Reissussa oli aikaa miettiä ja pohtia asioita ja huomasin, että Suomen luonto on minulle tärkeää ja nautin siellä olosta. Miksi en siis tekisi siitä harrastusta? Ostin rinkan, teltan ja trangian jo vuosi sitten, kun muutin Turkuun. Vapaapäivät ovat pahasta, koska kävelin Scandinavian Outdoor Outletiin ja ostin samalla reissulla kaikki tarvittavat tavarat. Toivottavasti kivalla miesmyyjällä oli provikkapalkka, rahaa kun paloi yllättävän paljon. Mutta kun ostaa kerralla kunnolliset, niin ei tarvitse olla joka vuosi ostoksilla!

Nyt vuotta myöhemmin päätin oikeasti myös mennä metsään ja yöpyä siellä. Saataisiin tavarat pois kaapista pölyttymästä ja tositoimiin! Luontoon.fi oli hyvä opas etsiessäni vaihtoehtojen joukosta parasta. Olin aluksi suuntaamassa Joutsenoon ylioppilasjuhliin ja halusin siitä ajaa suoraan johonkin matkan varrella olevaan metsään ja lähteä vaeltamaan. Matkan varrelle osui Kouvola ja Kouvolan lähettyvillä oleva Repoveden kansallispuisto. 

Edellisenä iltana tajusin, etten osaa tiedä miten trangiaa käytetään ja olin kasannut teltan kerran viime kesänä, mitähän tästä tulee?

Suunnittelin kulkevani 24 kilometriä pitkän Kaakkurin kierroksen. Matkan varrelta löytyi hyvin telttapaikkoja, kaivopisteitä ja reitti vaikutti kaikin puolin hyvältä. Repoveden kansallispuisto oli upea ja hiukan erilainen mitä olen päiväreissuilla käynyt muualla luonnonpuistoissa kiertämässä. Heti alkumatkasta reitillä on käsin hinattava lautta, jolla ylitetään järvi. Koira lauttaan ja menoksi! Puolessa välissä järveä tuuli yltyi ja hymy hyytyi 'Olikohan tämä nyt sittenkään niin hyvä idea?' Hiki valui ja säädin vaatetuksen kanssa alkumatkasta, kun välillä hiki valui norona ja välillä tuuli niin kovaa, että rupesi paleltamaan. Lopulta oikea vaatetusbalanssi löytyi ja taivalsimme pari tuntia, kunnes löysin rauhallisen järvenrantapaikan, johon pystytin teltan.

Upeaa järvimaisemaa tuijotellessa valmistin trangialla iltapalaa. Huomasin, että loppuillasta minulla oli kokoajan kiire johonkin. 'Palais nyt nopeammin tuo trangia loppuun!' huomasin ajattelevani. 'Minnekkä sulla nyt oikein on kiire? Nukkumaanko? Kello on puoli kymmenen illalla!'
Siinä huomasi, että jonkinlainen kiire ja stressi oli jäänyt päälle, kun oli vaikeuksia vain istua ja tuijottaa maisemia. Onneksi metsä on stressin poistamiseen juuri oikea paikka, liikuntaa, raikasta ilmaa ja luonnon ääniä. Verenpainehan laskee jo 20 minuutin oleskelulla metsässä! Samalla päätin, että metsäreissuja pitää tehdä tiheämmin. Tässä mihinkään kiire ole!

Yön aikana tuli melko viileää ja koiralle olisi voinut ottaa  talvivaatteet mukaan, raukka kun oli peiteltynä minun vaatteisiin yön aikana ja viimeiseksi tunniksi änkäydyttiin molemmat samaan makuupussiin. Yllättävän hyvin koira mahtui jalkopäähän kerälle!

Aamulla heräsin suhteellisen aikaisin ja rupesin kehittelemään aamupalaa. Taas odottelin trangia sammumista kiirepäissäni, halusin lähteä jatkamaan matkaa! Järveltä tuuli todella lujaa ja ilmassa oli huonon tuntua. Päätin, etten lähdekään kiertämään 24 kilometriä, vaan risteilen reittini jotenkin loppupisteeseen. Kilometrejä yhteensä kertyi noin 12 km tällä tyylillä.  Ratkaisu oli hyvä, sillä noin puoli tuntia käveltyäni rupesi satamaan vettä ja rakeita. Suomen kesä, aina yhtä yllättävä! Loppureitti oli hyvin ylämäkipainotteinen ja jalkoja rupesi polttelemaan, paras jalkatreeni ikinä! Kaikki kipuaminen ja hikoilu oli vaivan väärti kun Repoveden kansallispuiston upeat maisemat avautuivat kallion laelta. Viimeiseksi ylitimme riippusillan. Toto lähti matkaan hyvin tyynesi, kunnes tajusi, että lautta heiluu ja teki täysstopin. Hetken mietittyään järkevä ukko kuitenkin suunnisti sillan toiseen päähän hitain vapisevin askelin.

Vasta siinä kallion laella, selkä hiessä, maisemista nautiskellen tajusin, että kiire pään sisällä oli loppunut. Siispä seuraavaa metsäreissua odotellessa!

Suuri osa reitistä kiertää niin, että järvimaisema on kokoajan ihaltavissa.

 

'Palais nyt tuo trangia loppuun ni pääsis jatkamaan.'

 

Repoveden upeat maisemat, loppumatka oli melko pitkää ylöskiipeämistä

Kiipeämisen palkintona upeat maisemat

Alkuun lautta ja loppuun riippusilta, kunnon seikkailu!

Kaasozilla

Sain kunnian olla pitkäaikaiselle ystävälleni kaasona elokuussa juhlittaviin häihin. Laskettiin, että ollaan tunnettu nyt 19-vuotta, eli ensi vuonna ollaan oltu ystäviä 20 vuotta! Minä olin kakkosluokalla ja ystäväni tuli ykkösluokalle, sieltä on tähän päivään tultu ylä- ja alamäkeä. Olen ollut useissa häissä, mutta aina vieraana. Helppoa kun ilmestyt paikalle ja rupeat juhlimaan. Hienoinen paniikki nousi ilmoille, kun tajusin, minkälainen määrä asioista pitää hoitaa ennen häitä. Tai siis morsiamen pitää hoitaa, minä vain panikoin vieressä. 'Minkälainen kampaus? Millaiset kutsut? Milloin, mitä, miten, kuinka?!' Morsian ei paljosta panikoi ja kohautti harteitaan 'Katotaan sitä sitten lähempänä.' Elettiin marraskuuta 2015. Häät ovat siis elokuussa 2016.

Kaason suurin nakki on polttarit. 'Kymmenen naista ja viikonloppu joka sopisi kaikkien aikatauluun, eihän tästä tule yhtään mitään!' oli ensimmäinen ajatukseni. Polttaripäivä saatiin kuitenkin suhteellisen helposti lyötyä lukkoon ja määränpääksi otimme Tallinnan. Halusin pitää kaiken yllätyksenä ja olimme muutenkin menossa viettämään tyttöjen viikonloppua Tallinnaan, shoppailemaan mekkoja ja tavaraa häitä varten. Vain siskot, äiti ja minä. Lähdimme pienellä porukalla matkaan. Sisko oli hoitanut lauttamatkat ja minä olin varannut hotellit. Morsianta tosin höynäytettiin jo alusta alkaen ja minä esitin tyhmää ja tietämätöntä kaikesta.

Oli hauskaa saada lähtöpäivänä tietää, mihin hotelliin menemme morsiamelta, kun olin asiasta hikoillut, kiroillut ja tapellut tietokoneen kanssa useita kuukausia etukäteen. Oma vastaus: 'Aijaa, onkohan se jossain keskustassa vai pitääkö mennä taksilla?' Kusetusprosentti 100%, morsian tietämätön.

Saavuimme perjantaina päivällä Tallinnaan ja koko viikonlopuksi oli luvattu upeaa säätä. Aurinko paistoi ja lämpötila kipusi lähemmäs 20 astetta. Vietimme päivän Ülemiste-kauppakeskuksessa, minne taksi maksoi 7 € Talllinnan keskustasta. Ostoskeskus oli upea ja pelkästään kenkäkauppoja oli yksi käytävällinen! Illalla menimme syömään NOA-ravintolaan, joka oli rankattu Viron parhaimmaksi ravintolaksi 2015. Joku nimeltä mainitsematon henkilö oli taivaassa, joten teen tästä oman postauksen.

Perjantai-yönä ihan rättiväsyneinä ja pienissä viinipäissämme rojahdimme nukkumaan. Lauantaipäivä tulisi olemaan työntäyteinen. Morsiustyttöjen mekot oli ostamatta, hääostoslistalta oli saatu ostettua YKSI tuote! Ostoslista oli pitkä ja morsian luulee, että aikaa on koko viikonloppu. Stressitaso oli korkealla. Eikä sitä auttanut yhtään se, että tajusin yöllä, ettei minulla ollut yhtään juotavaa kylmässä kymmenelle hengelle polttareiden alkuun! Ei muuta kuin alakertaan neuvottelemaan respan miehen kanssa, että mitä tehdään. Mies lupasi hoitaa asian. Herran haltuun ja nukkumaan.

Lauantai

0900-1200 Shoppailuseurue matkaa ympäri keskustaa etsien morsiusmekkoja, kaikkien hermo on kireällä ja kolme naista kiukuttelee sovituskopeissaan. En ole eläissäni kokeillut niin montaa mekkoa!

1130 Morsiusmekot löytyvät kuin löytyvätkin hyvin kämäiseltä ostoskeskuskäytävältä. 90 % henkilökunnasta ei puhu englantia lainkaan. Just russia.

1200 SWAT-joukkojen lailla yhdeksän polttariporukan naista rantautui maihin Tallinnan satamaan ja he aikoivat suunnistaa kaupungin läpi hotellille. Törmäysprosentin vaara Shoppailuseurueeseen arviolta 60%.

1215 Shoppailuseurue päättää yhtäkkiä pysäyttää etenemisensä ja hyökkää kämäisen ravintolan terassille juomaan kuohuviiniä. Syy morsiamelle: Juhlitaan löytyneitä morsiusneitomekkoja. Oikea syy: Törmäysprosentin mahdollisuus Polttariporukkaan 99%, molempien tie oli suuntaamassa hotellille. Hillitön tekstiviesti rumba Polttariporukan kanssa.

1220 Morsian ihmettelee miksi ei viedä kauppakasseja hotellille, joka on matkan varrella Vanhaan Kaupunkiin. Muiden mielestä idea on surkea ja suuntaamme Vanhaan Kaupunkiin.

1230 Polttariporukka kirjautunut hotelliin. Tiedustelu respasta, onko kuohuviinit kylmässä ja valmiina.

1240 Respa ilmoittaa, ettei tiedä kuohuviineistä mitään.

1250 Kaaso ryntää Alkoon. Syy: Nyt janottaa, haluan juomat iltaa varten NYT HETI. Morsian kurtistaa kulmia, mutta on tottunut hölmöilyihini. Samalla kiroan mielessäni 'Prkl prkl miksi ne kuohuviinit ei onnistuneet!'

1315 Milloin syödään seuraavan kerran? Tajuan, että klo 1900 on ravintola-aika. Kaikki ryntäävät lähimpään ravintolaan. 'Nyt tuli nälkä, on saatava ruokaa!' Morsian ei edelleenkään tajua, että joku on nyt pielessä.

1335 Ryntään ravintolan sisälle maksamaan kaikkien ruuat. 'We're in kind of a hurry, so I would like to pay everything now, thanks!'

1340 'Lasku on maksettu, joko mennään?' Mä oon ihan poikki ja haluan ruokalevolle! Puolella on ruoka vielä syömättä. Limusiini on tilattu hotellin eteen klo 14. 'Polttariporukka, pysytelkää sisätiloissa, kunnes ilmoitan toisin.'

1350 Morsian hyppää hotellin sängylle, heittää peiton päälleen ja rupeaa räkläämään puhelinta. 'Unohdin ostoskassin siskollesi, menen hakemaan sen.' Ja ryntään ulos hotellihuoneesta.

1350-1400 Päätöntä juoksemista hotellin kerroksesta toiseen, limusiini odottaa etuovella, Polttariseurue on autossa. Joku ilmoittaa, että heidän hotellihuoneensa oli täynnä kylmää kuohuviiniä! 'Mene sitten hakemaan ne!' Käsissäni on 20 pikkupulloa juomista ja hotellihuoneessa 10 lisää. 'Eipähän lopu kesken.' naurahdan stressaantuneena.

1402 Kuohuviini autossa check. Polttariporukka autossa check. Respahenkilö soittaa morsiammelle puhelun ja käskee häntä tulla heti alakertaan, hätätilanne check.

1403 Morsian saapuu aulaan. Morsiamen äiti kuvaa iPadilla koko tilanteen ja morsian rypistää kulmiaan hyvin epäilevästi. 'Mitä täällä tapahtuu?'

1404 Morsian näkee limusiinin ja ihmettelee 'Miksi siskoni istuu limusiinin etupenkillä?' 'KOSKA SUN POLTTARIT ALKAA!'

1405-1530 Limusiiniajelua, skumppaa ja maisemia. Ja yksi hyvin tyytyväinen kaaso. Yllätys oli täydellinen! Kukaan ei törmännyt toisiinsa keskustassa, skumppa oli kylmää ja aurinko paistaa.

1600 ExitRoom, Weizenbergi 9. Onnistummeko pakenemaan ennenkuin Dracula herää? Toinen tiimi joutui purkamaan pommia. Tunti aikaa, selviävätkö kaikki hengissä? Huonepakopeli oli ensimmäinen ohjelmanumero limusiiniajelun jälkeen.

1700 Pommi räjähti, 5 osallistujistamme ei selviytynyt. Toisen viisi onnistuivat pakenemaan Draculalta viime minuuteilla. Onneksi tämä oli vain peli ja suuntaamme hotellille.

1715-1830 Lepo ja vaatteiden vaihto.

1900 Ravintola Pegasus, Harju , tarjoilija oli todella mukava ja ruuat olivat hyviä. Varsinkin tartar-pihvi, aah! Sanoinko jo, että rakastan ruokaa?  

2230 Butterfly Lounge, Vana-Viru 13, livemusiikkia ja cocktaileja, paikka on melko täynnä, mutta iso terassi avaa lisätilaa. Cocktailit näyttävät herkullisilta!

2250 Kaaso on niin poikki, että lähtee hotellille nukkumaan. Viimeinen käsky: Morsian ei saa olla liian humalassa, ettei se oksenna hierontapöydälle.'

Sunnuntai

1000 Osa porukasta suuntaa kauneushoitola Marinessiin, Tartu maantee 28. Morsiammelle suklaahieronta ja jalkahoito. Muille hierontoja, manikyyria ja ripsenpidennyksiä. Ihanaa, kun hinnat ovat edullisempia kuin Suomessa. Tänne voisi tulla useamminkin! Koko päivän hemmotteluhoidot mmmm..

1230 Kaikki suuntaavan brunssille Kohvik Sesoon, Niine 11. Brunssi kustantaa 12 € ja ainakin itse söin niin paljon, että pyörin takaisin kaupunkiin. Todella hyvä ja erilainen brunssi, ruokaa tuli buffetpöytään jatkuvalla syötöllä ja kokoajan ilmastui jotain uutta. 'Mistä sä sai suklaakakkua?!' 'Sitä tuotiin just pöytään.' 'Mulle kans!'

Polttariohjelma loppui brunssiin, jonka jälkeen porukka jakautui ostamaan viinaa ja tekemään viime hetken shoppailuja. Oltiin kyllä koko porukka ihan poikki, mutta toivon mukaan polttarit olivat morsiammelle ikimuistoiset!

Ja otsikko. Kaasozilla. 'Toisissa häissä on Bridezilla, meillä on Kaasozilla.' Yksi morsiammen siskoista sanoi tämän, kun olin touhottanut, pommittanut ja käskyttänyt messengerkeskustelumme täyteen hotellia, limusiinia, ruokapaikkaa ja muutamaa muuta ongelmaa ja asiaa. Oli kyllä kaiken väärti! Kaasozilla out, nähdään häissä!

Tuuli kuljettaa

Mistä tämä kesä tuli! 

Turussa kevät alkoi jo kuukausi ennen Kuopiota, lumet suli, aurinko alkoi paistamaan ja luonto heräsi eloon. Ja nyt eletään jo viikkoa ennen juhannusta! Hellekelit ovat hellineet nahkaa ja merituuli on kuljettanut mieleeni uusia ajatuksia ja unelmia. Paikallaanolo, se ei vaan sovi luonteelleni tällä hetkellä. Heti kun tilanne rauhoittuu pitäisi saada jotain uutta 'ongelmaa' elämään.

Viime vuonna opiskelupaikka jäi puolen pisteen päähän kauppatieteistä. Tänä vuonna hain kauppatieteisiin kolmeen eri kohteeseen ja neljäntenä vaihtoehtona musta hevonen: Puola, tsekki ja eteläslaavin kielet ja kulttuuri, Helsingin yliopisto. Aloitin jo syksyllä lukemaan kauppatieteen pääsykokeisiin ajatuksena 'Nyt minä sille kokeelle näytän närhen munat ja pääsen sisään!'

Aikaa kului ja koulukirjat jäivät pölyttymään. Haluanko pyöritellä numeroita koneella? Minkälaista työtä kauppatieteilijä oikeastaan tekee? Asiakaspalvelua, laskentatoimea, pankkijuttuja. En oikeastaan edes tiedä! Ajatus kauppatieteestä alkoi muuttua päässäni negatiivisempaan suuntaan. Haluan tehdä jotain erilaista, ehkä kielikoulu on sittenkin mun juttu.

Maaliskuu oli kuukautena vaikea, koska kävin henkistä taistelua näyttämisenhalun ja tulevaisuuden pelkojen kanssa. Luenko täysillä kauppatieteisiin ja pääsen toivottavasti sisään vai haenko vain Helsinkiin lukemaan kieliä. Entä jos en pääse sinnekään? Asiaa on kysytty monelta ohikulkijalta, siitä on keskusteltu kavereiden ja tuttavien kanssa ja pohdittu sängyssä yömyöhään. Pohdintaan vaikutti se, että nykyään yhteishaussa ei voi valita, minne menee, vaan järjestys, jossa kouluihin on haettu on myös viimeinen. Jos sinut valitaan vaihtoehtoon 2. et voi päättää mennä vaihtoehtoon 3. tai 4. vaikka pisteet olisivat sinne riittäneet. Toisin oli aikanaan kun hain farmasiaan ja pääsin myös suuhygienistiksi. Silloin valitsin farmasian. Nyt päätös tehdään jo maaliskuussa kun hakupaperit on täytetty. Eli jos luen täysillä kauppikseen ja pääsen sisään, en pääsee kielikouluun. Jos haluan kielikouluun, en voi päästä kauppikseen. Jos en pääse kumpaankaan, niin entäs sitten?

Paikallaanoloa.

Tykkään puhua englantia ja nykyään ruotsiakin. Pidän siitä jännittävästä tilasta, kun joudut keskittymään mistä toinen puhuu ja samalla pohtimaan miten tähän voi vastata. Ja se tunne, kun molemmat ymmärtävät toisiaan! Omanlaistaan ongelmanratkaisua. Onnistumisen tunteita tulee jatkuvasti, kun muistat jonkun vaikean sanan tai lausut sen oikein.

Olin jo päässäni tehnyt päätöksen jättää kauppatieteen kokonaan ja keskittää kaikki voimani kielikoulun pääsykokeeseen. Silti paras vahvistus asialle oli, kun torniolainen kaverini oli tehnyt lapin taikoja pyynnöstäni. Asiaa kysyttiin taikavarvuilta. Vastaus: 'Mie kysyin varvuilta pariinkin otteeseen. Kielikoulun kohalla tuli kyllä.' Myönnän olevani hiukan taikauskoinen ja hymy nousi korviin, kun luin kielitieteen kirjaa ja tuo viesti puhelimeen kilahti.

Pääsykoe oli 30.5.2016 Helsingin yliopiston Porthaniassa. Fiilis ennen koetta oli hyvä, rauhallinen, mutta pieniä perhosia vatsassa. Koe meni omasta mielestäni hyvin, olin itseeni tyytyväinen. Nyt vain sormet ja nilkat ja varpaat ristiin ja toivotaan parasta! 1.7. mennessä tulokset julkaistaan. Sitten tiedetään minne tuuli seuraavaksi kuljettaa!

Pääsykokeen jälkeinen skumppa, jatkoa seuraa!

Myyntiajatuksia

Muistan mitenkä kouluaikoina inhosin myyntiä. Ajattelin, että myynti on tuputtamista, ahdistelua ja huijaamista. En ollut itse kokenut mitään negatiivista myyntiä, mutta ajatus oli iskostunut päähäni joka suunnalta. Hyvänä esimerkkinä: Puhelinmyyjä. Harvalle siitä tulee hyviä fiiliksiä alkuun. Muistin kuitenkin tähän alkuun mukavan puhelinmyyjän tarinan.

Muistan kun nuorempana minulle soitti joka vuosi puhelinmyyjämies, joka kauppasi minulle Ruoka ja viini-lehteä. Juttelin hänen kanssaan aina hyvän tovin, koska myyjä oli mukava. Kerroin juovani viiniä, mutta minua ei kiinnostanut lukea siitä lehdistä. Nauroimme yhdessä tyhmille vitselleni ja mies kyseli, ettenkö nyt kuitenkin haluaisi lehteä tilata. Kauppoja ei koskaan tullut, mutta hyvä fiilis keskusteluista aina jäi. Mies ei tuputtanut vaan tiedusteli fiiliksiä ja tunteitani. Olen joskus tilannut lehtiä puhelinmyyjältä, aina fiilispohjalta. Myyjä kuulosti kivalta, oli mukava ja heitti läppää. Ei siinä ruettu vertailemaan hintoja tai tekemään järkipohjaisia päätelmiä tilauksen järkevyydestä.

Ette tiedäkään, kuinka mielelläni nyt tilaisin tuon lehden, jos mies soittaisi minulle jälleen! Glorian Ruoka ja Viini lehden myyjä give me a call! Ruoka ja viini, ne kun nyt sattuvat kuulumaan lempiharrastuksiini!

Ruokaa ja viiniä, mitäpä muuta ihminen tarvitsisi! Pizzaa Porvoossa ravintolassa Gabriel 1763, suosittelen!

Tammikuussa aloitin lääkealan myynnin ammattitutkinnon ja odotan mielenkiinnolla, miten omat myyntitaidot kehittyvät. Myynti on haasteellista, monipuolista ja kehittävää! Hyvä myynti ei ole tuputtamista, hyvä myynti on tarpeiden tunnistamista.

Jos ostat maalia, onko sinulle maalausvälineet valmiina? Millä puhdistat pensselit maalaamisen jälkeen? Kaikki tämä on asiakkaalle kotiinpäin, koska kyllä ketuttaisi kun pensselit ovat maalauksen jälkeen pilalla, maali on kuivunut niihin kiinni huonon putsauksen ansioista. Ja kyllä minä olen tyhmänä ostanut joka kerta uudet pensselit, kun ei minulle ole myyty kunnon liuotusaineita puhdistukseen. Ehkä ensi kerralla muistan kysyä sitäkin, ellei joku hyvä myyjä sitä minulle myy.

Arkiston kätköistä, oli sudit ja pensselit ja liuottimet kohdillaan. Kuopiossa Passionin vessassa laulamassa Singstaria..

Tarina arjesta

Raskaasti aseistetut miehet pysäyttivät arvokuljetusauton. Kommandopipoihin ja haalareihin pukeutuneet henkilöt ampuivat autoa pistoolilla. Ryöstäjät jättivät tapahtumapaikalle auton palamaan, joka aiheutti ylimääräistä sekasortoa ryöstäjien paetessa paikalta. Suoraan lainaus Remeksen kirjasta? Ei, oli 25.2.2016 normaali torstaiaamu. Olin muutamien kilometrin päässä tapahtumapaikalta, kun sain kuulla, että tiet ovat poikki ja liikenne ei kulje, koska ryöstäjiä etsitään. Yleensä siinä pitäisi ajatella, että voi kamalaa kävikö pahasti. Minä taas ajattelin 'Kuinka siistiä, suoraan ku Remeksen kirjasta.' Kuvittelin jo poliisiautojen valojen välkkeen, radiopuhelinten äkäiset käskytykset, tiukan takaa-ajon ja ryöstäjien karkaamisen Viroon, Ruotsiin, Venäjälle, mihin he nyt sitten päätyvätkin. Mutta ei, siinä istuin kiltisti töissä koko päivän. Sitten ajoin kotiin töiden jälkeen ja käytin koiran lenkillä. Söin iltapalan ja menin nukkumaan. Aamulla heräsin töihin ja luin Iltalehdestä mitä ryöstössä oli tapahtunut. Arkea.

Arki voi olla raskasta.

Arki on rutiineja.

Arki voi olla oravanpyörä.

Arki voi olla harmaata.

Arki voi kahlita.

Arki, arkki, arkku.

Arki voi olla huonoja kuvia sekavalla taustalla.

Arjen rutiineja tulee rikkoa. Juuri siinä rutiinin rajan toisella puolella on epämukavuusalue. Siellä tapahtuu taikoja! Epämukavuusalueella kehitytään, opitaan ja koetaan. Epämukavuusalueen ylitys voi olla niinkin yksinkertainen, että lenkillä yrität oikaista tuntemattoman asuinalueen läpi kohti kotia. Törmäsin Kaljakujaan seikkailullani. Kaljakuja oli umpikuja. Rutiini oli rikottu ja hauska tapahtuma syntynyt.

Riko rutiineja.

Arki voi olla uusia tapahtumia.

Arki voi olla uusia ihmisiä.

Arkea voi sekoittaa lusikalla.

Arjesta tulee nauttia.

Arjessa on suurin osa elämää.

Siis miksipä eläisi arkea ajatellen, että sitten kun... Muutetaan se ajatus tänään minä aion..

Arjesta voi tehdä juhlaa, ainakin kun rajaa kuvan oikein.

Only in Turku

Matkalla ruokakauppaan bongasin Robiniin, siellä se istui mopoautossaan. Kohta se täyttää 18-vuotta, minkähän auton se ostaa seuraavaksi? Oli outoa nähdä jätkän istuvan mopoautossa, kun viimeksi tämän jannun olen bongannut tyyliin Linnanjuhlien jatkoilla laulamassa. Televisiosta katsoin, eivät kutsuneet tänä vuonna. Erikoinen tapaus normaaliin kauppareissuun. Jäi mieleen.

Pitkän työviikon kunniaksi päätin pistää pöydän koreaksi! Entrecote-pihvit pöytään ja viiniä pullollinen ja Ultimate Fighting Championship turnaus taustalle pyörimään. Nykyään virallisena turkulaisena minun tehtäväni oli kannustaa Makwan 'Mr. Finland' Amirkhani voittoon Lontoon ottelussa. Voitti. Olkaa hyvä.

 Pitäisiköhän muuttaa? Vai turkulaistua lisää?

Ajatusten virtaa

-Suomi on pieni maa, sillä jos haluaa, voi päiväkahvilla käydä melkoisen matkan takana. Toki oletuksena, että käyttää omaa autoa, eikä julkista liikennettä. Tulos: En tykkää, julkisesta siis.

-En ole koskaan vaihtanut pyyhkijänsulkia autoon itse, eikä flirttailu AD:ssa tuottanut tulostaa pyyhkijöitä ostaessa. Tulos: Uudet sulat auton takapenkillä edelleen.

-En ole varma kirjoitetaanko pyyhkijänsulat näin vai jotenkin toisin. 

-Turun aura-auto aloittaa meidän pihan puhdistuksen aamulla kello viisi, mutta kun lähden töihin yhdeksän aikaan on suurimmat risteykset vielä ajamatta. Priorisointi pielessä? 

-Otti päähän median virheellinen informaatio Turun influenssapotilaista, mediakohut voivat olla välillä ihan älyttömiä. Tulos: Pese kädet saippualla ja vedellä, toista usein. 

-En ole ottanut influenssarokotetta, koska  olin saamaton kävelemään terveyskeskukselle. Tulos: Toistaiseksi flunssaton. 

-Pääsin kahdeksi viikoksi töihin ruotsinkieliseen apteekkiin ja majoitun paikkakunnalle. Jännittävää! Tulos: Bättre svenska, kanske?

-Lääkealan myynnin ammattitutkinto Farentan kautta starttasi Vantaalla tammikuussa. Koulutus on kattavampi kuin uskalsin uskoa. Tulos: Ensimmäinen essee sai olla yhden A4 mittainen, mutta tekstiä olisi luontevasti tullut paljon suuremmalle määrälle! 

-Inhosin esseitä aina koulussa, kunnes yliopiston kypsyysnäytteessä sivut loppuivat ennen sanoja. Tulos: 15 vuotta koulua ja vihattuja esseitä ennen käännytystä! 

-Tapasin miehen, joka oli ryypännyt Irwinin kanssa. Irwin oli kuulema kerran halunnut ostaa moottorikelkan, muttei koskaan ajanut sillä. Ryyppykaveri oli ajanut. Tulos: Kun ryyppäsi Irwinin kanssa, koskaan ei tiennyt miten käy. 

-Minulla on salainen haave mennä istumaan iltaa baariin nimeltä Uusi Apteekki. Haaveen lopuksi muistan aina, etten tule siellä törmäämään Varekseen, koska Vares on fiktiota. 

-Antti Reini tosin.. Ei, nyt ei mennä tähän sen syvemmin. 

-Tämän päivän työkieli oli finska, svenska, sekamelska. Tulos: Det går jätte hyvin! Päivän sanat sur, syrlig, salt, söt, smaklös.

-Rakastan tehdä ruokaa, mutta teen sitä liikaa! Tulos: Tein vohvelitaikinaa puoli litraa, syön kaiken itse. Halutaan mies ruokatalouteen, syömään.

Uusi vuosi ja uudet tuulet

Vuosi 2016 on nyt potkaistu käyntiin Turusta käsin! Viime vuoden uudenvuoden lupaukseni oli viettää uutta vuotta ulkomailla, mutta ulkomaat vaihtui Turkuun. Maybe better luck next time!

Ilta meni upeasti lähimpien ystävien ja heidän ystäviensä seurassa. Joukossamme oli myös yksi 4-vuotias pikkuprinsessa, jonka siivittämänä koko porukka oli vuorollaan prinsessana, niin tytöt kuin pojat. Oli mukava ottaa rennommin ja heittäytyä leikkeihin. Lapsi on terve kun se leikkii, pätee myös aikuisikään. Ja saatiin räkättää vedet silmissä, kun isot miehet laittaa tiaran päälle ja poseeraa tosissaan Prinsessa Ruususta. Mikä siinä on aina niin hauskaa, kun mies pukeutuu naiseksi, mutta ei toisinpäin?

Prinsessa Fosters, ei sen niin perinteisen valtakunnan kuninkaallinen

Aurajoen rantaan oli kokoontunut sankoin joukoin väkeä katsomaan ilotulitusta. Ainut illan suurempi suunnitelma olikin nähdä kaupungin ilotulitus ja suunnitelma toteutui!

Kylmä tuuli ja muutama pakkasaste pitivät meidät suurimmaksi osaksi sisätiloissa juhlimassa, mutta epäonnistuneesti odotin taksia 50 minuuttia, ulkona, kylmässä, yltiöhumalaisten ympäröimänä. Ei siinä yön hetkinä tullut mieleen, että muutama muukin on sinä iltana liikenteessä.. Varpaat olivat aivan jäässä, mutta onneksi oli hauska taksikuski, joka pelasti yhden kyrsiintyneen taksijonottajan mielen loppuillaksi!
Kiitos sinulle!

Ensi vuoden uudet tuulet koostuvat uusista unelmista, matkoista ja koulutuksesta. Pääsin tekemään työn ohessa myynnin ammattitutkintoa, joka starttaa tammikuun lopulla. Odotan innolla koulutusta ja toivon sen tuovan uusia näkökulmia työhöni. 

Uskon tuleva vuosi täyttyy ystävistä, liikunnasta, matkoista ja jännittävistä tilanteista! Ja jonkinlaisesta mielenrauhasta, on tässä tullut taas hetki sinkoiltua paikasta toiseen. Josko nyt olisi hetken aloillaan? Vaiko mitähän sitä keksisi, josko kuitenkin...

Huikeaa, rakkautta täynnä olevaa uutta vuotta kaikille!

Vuosienkin jälkeen, paras raketti on tähtisädetikku! Rock on!