Turkuun muutosta selvitty.
Töihin paluu kolmen kuukauden tauon jälkeen uudessa firmassa aloitettu.
Ihana olla täällä Turussa! Kesäinen ilma on toivottanut tervetulleeksi ja ensivaikutelma Turusta kesäasussa on hurmaava! Viikonloppuna kerkesin käymään Turun yössä ja fiilistelemässä kuinka kaunis tämä kaupunki on!
Pikakelauksella siis USA:n reissun jälkeen vietin yli kuukauden verkkarit jalassa kotona. Luin kauppatieteen pääsykokeisiin ja erakoiduin. Vastaus melkein kaikkeen oli: 'Nyt ei pysty, hirvee kiire, pitää lukee.' Lukumonsteri minussa pääsi valloilleen, nuorempana olin vain söpösti lukutoukka. Sivussa suoritetun tieteellisen kokeeni tulos oli, että säärikarvat kasvavat yllättävän pitkiksi, jos ei sheivaa kuukauteen.
Pääsykoeviikko oli yhtä mylläkkää Kuopion ja Turun väliä edestakaisin ajellen, sääriä sheivaten ja pääsykoetta jännittäen. Fiilis neljän tunnin jälkeen kun astelin koesalista oli tyhjä, henkisesti ja fyysisesti!
Sunnuntai-ilta kului jännittäen töiden alkamista. Osaisinko enää mitään? Onkohan tullut paljon uudistuksia? Millaisia ihmisiä töissä on? Milloin on ruoka-aika? Mistä ovesta töihin pääsee sisälle? Saakohan kahvilla myös keksejä?
Nämä kaikki elintärkeät kysymykset pyörivät päässäni edellisenä yönä. Työt sujuivat hyvin, jännitin turhaan.
Pääsykoepisteistä en uskalla sanoa mitään. Omaan suoritukseen olen tyytyväinen ja loppu on kiinni pisterajoista.
Nyt kun tilanne on hiukan rauhoittunut, osaa hetken taas arvostaa rauhaa ja rutiinia. Huomaan kuitenkin toimivani paineen alla paremmin, se tunne kun sydän pamppailee ja aivot huutaa 'Mihin liemeen olet nyt itsesi laittanut?!'. Siitä liemestä kun selviää ehjin nahoin on taas vahvempi seuraavaan haasteeseen.
Kuten eilen koiralenkillä. 'Toto... Mä en oo ihan varma mitä tietä me äsken tultiin.'
Miten te toimitte paineen alla? Olisiko tänään se päivä, kun vierailet jossain paikassa missä et ole ennen käynyt? Vaikka juurikin se viereinen asutusalue.
Ihanaa kesää! T. Oona Melica
