Identiteettikriisi

Nyt on yliopisto startannut kunnolla käyntiin, kun luennot starttasivat. Helsinkiä ovat hellineet upeat alkusyksyn säät, melkein kesästä menisi, ellei mereltä käyvä tuuli muistuta asiasta. Lämpötila kohoaa lähemmäs 20 astetta, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lenkillä voi käydä ilman takkia.

Syksyn mukana tulee aina jonkinasteisia muutoksen tuulia. Lehdet alkavat vaihtaa syysvaatteita päälleen, pimenevät illat muistuttavat talven tulevasta synkkyydestä ja kirpeä syysilma innostaa ulkoilemaan ja samalla pakottaa vetämään ulkotakkia niskaan. Omalla kohdallani muutoksen tuulet ovat vaihteeksi olleet melko kattavat. Opiskelu, paikkakunta ja elämäntyyli ovat kokeneet muutoksia. En ole enää Turussa asuva farmaseutti. Olen puolan kielen opiskelija Helsingissä. Tämä kaikki on käynyt suhteellisen vauhdilla ja nyt tilanne alkaa vasta henkisesti valjeta minulle. Kuka minä olen? Mitä minä täällä teen? Mitä nyt tapahtuu?

Toto ensimmäistä kertaa metrossa. 'Kuka minä olen? Mitä minä täällä teen? Apuva!'

Arki on heittänyt kuperkeikkaa ja vaikka kuinka samalla nautin kaikesta uudesta ja jännittävästä, huomaan sisimmässäni myös pientä kuristuksen tunnetta. Mitenhän tässä käy? Mikä minusta tulee isona? Mitäs nyt? Vapaa-aikaa on nimittäin työelämän jälkeen avautunut ja paljon. Nyt huomaa, kuinka ison loven työelämä vie päivästä. Koulupäivät vievät viikosta vain neljä päivää ja päivien pituus ei ole maata kaatava 3-6 tuntia päivässä luentoja. Valitsin paljon verkkokursseja, joten niiden takia ei tarvitse olla läsnä koulussa. Tämä on ihanaa ja samalla aivan kamalaa. Huomaan pyöriväni yksin kämpillä ja mietin, että mitä tällä ajalla tekisi? Huomasin jo muutaman kerran ikävöiväni takaisin töihin!

Samalla iloitsen tästä ajasta, voin käydä salilla keskellä päivää! Voin pistäytyä lähikampaajaan kysyäkseni sattuisiko olemaan vapaata leikkausaikaa juuri nyt! Voin nukkua päiväunet ja katsoa Netflixiä useamman jakson putkeen. Voin lukea Puolan historiaa juuri kun siltä tuntuu, eikä silloin kun sille sattuu aikaa löytymään. Voin maata jumppamatolla ja kirjoittaa tätä blogia, kun inspiraatio iskee.

Kaivopuiston upeita maisemia

Tämä on toivotus syksylle! Tervetuloa, olen kaivannut kirpeitä syysaamuja ja syyslehtien luomaa taidetta.Uskon tämän syksyn tuovan mukanaan kaikkea uutta ja ihanaa. Identiteettikriisi hälvenee kyllä, kunhan löydän tasapainon kaiken tämän vapaa-ajan ja koulun kanssa. Nyt on vapaa-aikaa, ei passaa valittaa! Ihanaa syksyn alkua kaikille! Ota lakupussi kainaloon ja hautaudu peiton alle, se on ihan sallittua. 

Helsinki-vinkkejä otetaan avosylin vastaan, minne, mitä, missä?

Lenkille, vaikka keskellä päivää