Stressihormoni

       Tumma myrskyävä vesi velloo ympärillä ja sadepisarat kastelevat naaman. Suolainen vesi kirvelee silmiä ja kyyneleet kihoavat silmiin. Aallokko on paisunut suuremmaksi ja aallon reunat pureutuvat veneeseen. Aallon harjakset paiskautuvat veneen sisään. ”Minun on pakko kiristää purjeita, muuten en pääse läpi tarpeeksi nopeasti.” hän ajattelee. Hän kiristää purjeita ja varmistaa, että kannella olevien tavaroiden kiinnitykset ovat kunnossa. Hän kiristää penkin kannen narua, etteivät tavarat sen alta pääse karkaamaan. Uusi aalto paiskautuu laivan reunaan. Hän kompastuu, riuhtaisten penkin kiinnitysnarun mukaansa. Toinen aalto paiskautuu vasten köliä ja penkin sisällä olevat varapelastusliivit lentävät ulos tuulen mukana. ”Ei! Ei! Ei! Ei nyt!” hän kiljuu ja ryömii penkin luo ja sitoo kiinnitysnarun takaisin penkkiin. ”Minulla ei ole aikaa tähän!” hän kiroaa ja toivoo samalla, että vene kestäisi myrskyn läpi. Hän nostaa hartiat korviin ja palaa hitaasti laivan keskiosaan tarkkailemaan myrskyn laantumista. Hän puristaa käsillään veneen reunaa ja toivoo, että se hellittäisi pian. Tummemmat pilvet nousevat horisontista ja sadepisarat kohisevat ympärillä. Tuuli riuhtoo purjeita ja vene natisee. Myrsky ei ole lähdössä mihinkään - vastahan se saapui.

Bothanical Garden, Warsaw

Töissä tulee usein vastaan kysymys ”Eikös tämä kortisoni ole vaarallista?” Kyllä ja ei. Jos sinulla on paha tulehdus kehossa, niin on hyvä syödä lääkärin määräämä kuuri ja hoitaa tulehdus pois. Tällöin kyse on yleensä muutaman viikon kuurista. Mutta, jos joudut syömään kortisonia useita kuukausia tai jopa vuosia alkavat myös haittavaikutukset näkymään kehossa. Elimistö itse voi myös tuottaa kortisolia. Sen tuotantoa nostattaa henkinen ja/tai ruumiillinen rasitus. Kortisolilla, niinkuin kaikella muullakin on aikansa ja paikkansa järkevissä määrin.

Kortisolilla on ihmeellinen kyky pitää ihminen kasassa, kun elämä on hektistä. Se on kuin köysi, joka kiristää purjeita myrskyn keskellä. Ylimääräinen pelastusliivi, joka kelluttaa veden pinnalla. Piriste, joka auttaa tähystämään tulevia myrskyjä tarkemmin. Se vahvistaa ihmisen kestämään myrskyjä, samalla kiristäen kehoa niin, ettei se enää ole samanlainen - kuin mennessään myrskyyn. Kehossa on vaurioita. 

Jos laiva selviytyy myrskystä satamaan, se kunnostetaan. Laivan rakenteet tutkitaan ja vauriot paikataan. Kuluneet köydet vaihdetaan uusiin ja aluksen annetaan levähtää ennen uutta purjehdusmatkaa. Samalla lailla ihmisen täytyy välillä purjehtia kotisatamaan ja tutkia vaurioita. Mikä aiheuttaa stressiä? Voiko sitä poistaa? Voinko ottaa päivään muutaman minuutin pysähdyksiä - lievittääkseni pahinta henkistä kiirettä? Koska, jos emme aika ajoin korjaa suuntaa, ajaudumme väistämättä karikkoon.

Adrenaliini ja kortisoli puskevat ihmisen läpi stressitilanteista. ”Minun on pakko vastata puhelimeen.” sanoo mies. ”Minä hoidan vielä tämän homman.” sanoo toinen. ”Minun tulee olla tavoitettavissa, sillä muuten koko yritys kaatuu.” toinen uskottelee itselleen. ”Minulla ei nyt vain yksinkertaisesti ole aikaa nukkua.” kiireinen ihminen sanoo. Aamulla hän  nousee ylös kahvin ja kiukun voimin. ”Minun täytyy, minun pitää, minulla on velvoite..” kuuluu tuttu aamumantra. Kahvin keiton lomassa hän avaa puhelimensa. Sähköposti, Facebook, WhatsApp, Iltalehti, Helsingin Sanomat, Kauppalehti avautuu ja samalla puhelin soi. Hänen kasvoilleen tulee aamupalan yhteydessä lasittunut katse, joka kertoo, että hän on jo jossain muualla - töissä. Samalla sinä nautiskelet aamukahvistasi ja venyttelet - aurinko pilkahtelee pilvien takaa, toivottaen sinulle upeaa tulevaa päivää.

Aamupäivä vaihtuu päiväksi, lounas jää syömättä. ”On niin kiire, ettei kerkeä syömään oikein mitään kunnollista.” kuuluu vastaus. Nälkäisenä, vitutuksen keskellä hän juoksee työpalaveriin ja ottaa matkalta kahvin mukaan. Hän kävelee 3 metriä eteenpäin ja pysähtyy juomaan kahvia, samalla puhuen puhelimeen. ”Taaskaan siellä ei selviydytä ilman minua!” mies tuhahtaa. Sama toistetaan, kunnes kahvikuppi on tyhjä tai on saavuttu määränpäähän. Toinen vaihtoehto on juoda kahvia auton ratissa ja toivoa, että kahvi ei tipu kesken ajon syliin. Koska sitten vituttaa ja on kiire. Kofeiini toimii stimulanttina ja hän selviytyy kohti seuraavaa kahvikuppia. 

Iltapäivä ja ilta venähtävät suurin piirtein samoissa kuvioissa, kiroillen ja kiirehtien. Viikonlopulle on suunniteltu suuret juhlat, joissa voi rentoutua ystävien kesken. Aloitellaan nostamalla maljat kuohuvaa. ”Ollaan niin ansaittu tää!” huudahtaa joukko. Muutaman tunnin kuluttua siirrytään yökerhoon ja kumotaan lisää ”Oli niin rankka viikko, että tää tuli tarpeeseen!” huudahtaa mies samalla halaten sinua. Toinen vaihtoehto on, että perjantai-iltana mies on edelleen töissä. ”Töissä on ihan pirun kiire, ei nää selviä ilman mua.” kuuluu selitys. Yöunet jää vähille ja seuraavan päivän olotila on kumottujen annosten mukainen. Sydän hakkaa lujaa, koska keho on stressaantunut, kiireestä, alkoholista, liian vähäisistä yöunista, epäsäännöllisistä ruokailurytmeistä. Sunnuntaipäivä kuluu maatessa kotona tai pahimmassa tapauksessa mies on edelleen töissä. ”Tuli yks kiireellinen keikka, oli pakko ottaa tää.” hän soittaa. Kunnes koittaa maanantai aamu. Hän nousee ylös kahvin ja kiukun voimin ylös. ”Minun täytyy, minun pitää, minulla on velvoite..” kuuluu tuttu aamumantra.

Kortisoli on kasvattanut vatsan ympärille aidon pelastusrenkaan. Yöunet on karsittu minimiin. Aina on flunssa. Kortisoli kiristää purjeita ja paikkaa veneen reikiä sitä mukaa kuin niitä ilmestyy - kunnes tulee se viimeinen aalto ja laiva pirsoutuu kadoten kuohuavan meren pinnan alle - näkemättä auringon valoa enää koskaan. 

Bothanical Garden, Warsaw

Kaikille niille kiireisille miehille, jotka olen elämässäni tavannut. 

Ja itselleni, silloin kun menee liian lujaa.

Hidasta. Pysähdy. Hengitä.