Tältä näyttää kun meikäläinen lähtee seikkailemaan ensimmäistä kertaa bussilla Helsingissä. Rakkaat kaverit on aina asuneet mukavasti paikallisjunaliikenteen varrella, niin olen busseilta säästynyt.
Mutta lähdin siis metsästämään äidille intialaisia mausteita Vii-Voan nimiseen kauppaan, joka sijaitsee hmm karttaa katsoessa noh Hämeentie 3, Helsingissä (Kallio, Meri-Haka?) Kuka näistä tietää?
Kysyvä ei tieltä eksy, sillä heti kun tulin kadulle niin tajusin, etten tiedä missä suunnassa keskusta on, että menen oikealle puolelle tietä odottamaan bussia!
Hetken mietittyäni menin lähimmälle pysäkille, jossa ystävällinen nainen opasti Helsingin bussiliikenteen käyttöä. Aina oppii jotain uutta! Kiitos! Pelastit minut paljolta määrältä epävarmuutta ja stressiä!
Ja en siis omista nettiä tällä hetkellä puhelimessani, joten siksi en nykyiseen tapaan kysynyt vastausta puhelimeltani.
Selkeästi ihminen välillä unohtaa nykymaailmassa, että ympärillämme on paljon ihmisiä. Ystävällisiä, auttavia, positiivisia, päivän pelastavia naisia ja miehiä. Uppudutaan kotimatkalla puhelimen ääreen ja katse ei harhaile.
Mitäpä, jos tänään nostaisit katseesi pois puhelimen ruudulta ja katsoisit keitä lähelläsi näkyy? Hymyile heille, välillä muuta ei tarvita! Piristetään toistemme päivää! Samalla voit laskea kuinka moni tuijottaa vain puhelimen ruutua. Vastaus: Liian moni.
Ja se kauppareissu, kyllä löysin perille ja kassillinen mausteita ja linssejä lähti mukaan ja löytönä julienne-raastin (4,50 €). Kesäkurpitsapasta here I come!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti