Ruoka on hyvää, mutta. Rasvaa ja uppopaistamista, jättimäisiä annoksia, joita ei jaksa syödä vaan ruokaa menee automaattisesti hukkaan. Missä Afrikan nälkäiset lapset ovat? Täällä riittää syömistä, terveydestä en sano mitään.
Ensimmäisessä kuvassa on lapsuuden lempiherkkuni paistettu sian kamara, eli nahka ja läski kuumennetaan uunissa niin että nahka muuttuu sipseiksi, mausteita niskaan ja valmista! Niin hyvää! Löysimme niitä paikallisesta aasialaisten omistamasta viinakaupasta. En edes muista milloin tätä on Suomesta saanut.
Seuraavat kaksi kuvaa ovat tähän mennessä paras barbeque, jossa olen käynyt Good Company. Linjastolta sai ruuat ja hinta kohdallaan. Maku loistava, ribsejä, perunasalaattia, leipää ja jälkkäriksi pekaanipähkinäpiirakkaa.
Kolme seuraavaa kuvaa, Rodeo Houstonin ruokaosuus, eli kaikkea mahdollista uppopaistettuna tai kuorrutettuna sokerilla. Söin alligaattoria, joka maistui kanalta. Gumbo eli kuvan keitto oli ihanaa! Tätä täytyy opetella tekemään kotona! Uppopaistettuja suolakurkkuja ja jalopenoja. Yhdessä kuvassa vain esimerkki annoskoosta täällä päin. But hey, it's Texas. Everything is bigger here!
Kaikkea minkä voit kuvitella, voi uppopaistaa. Oreo-keksejä, kakkupaloja, alligaattoria, pekonia, you name it they have it! Ilmassa oli rasvan tuntua, jos seisoi oikeassa kohdassa ruokatelttoja pystyi rasvaa hengittämään keuhkot täyteen, siltä se ainakin tuntui.
Viimeisenä vähän eksoottisempaa! Vietnamilaisen ravintolan Pho keitto kaikella lihalla. Ja sieltähän löytyi lihaa, jänteitä ja lehmän vatsalaukkua. Ja oli hyvää! En olisi uskonut, mutta kaikki tuli syötyä.
Pallomaha kiittää ja kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti